Murteen luoma kontrasti ja sen kääntäminen kaunokirjallisuudessa

Abstract

Käsittelen tutkielmassani kaunokirjallisuuden kielellisen variaation kääntämistä. Tutkimusaineistokseni valitsin Kurt Tucholskyn pienoisromaanin Schloß Gripsholm (1931), sillä teoksessa kielellisellä variaatiolla on keskeinen rooli. Tutkin teoksen kahta ruotsinkielistä käännöstä (1957 ja 1975) sekä englanninkielistä käännöstä (1985).

Kielellisen variaation kääntämiseen voivat vaikuttaa esimerkiksi kohdekulttuurin kirjallisen puhekielen traditio, aikakauden käännöskonventiot, kustannusyhtiö ja kääntäjän oma tyyli. Myös käännöskulttuurin tila ja käännösten reseptio vaikuttavat kääntämiseen. Oletin aiemman tutkimuksen perusteella, että aineistoni käännöksissä kielellinen variaatio osittain normaalistuu tai korvautuu puhekielisillä elementeillä. Aineistossani kielellisen variaation keskeinen funktio on luoda kontrastia kertomuksessa keskeisten naishahmojen välille. Pohdin kielellisen variaation funktion sekä historiallisen kontekstin vaikutusta kääntäjien valintoihin.

Analysoin aineistoani Birgitta Englund Dimitrovan ja Sara Ramos Pinton kielellisen variaation käännösstrategiamallien avulla. Analysoin aineistoani vertailevan kvalitatiivisen analyysin avulla. Havaitsin analyysissani, että kääntäjät ovat valinneet mo-nenlaisia strategioita murteen kääntämiseen. Ensimmäisessä ruotsinkielisessä kielellistä variaatiota oli häivytetty eniten ja häivytystä kompensoitu lähinnä nimellisesti. Toisessa ruotsinnoksessa vieraita piirteitä oli säilytetty ja niihin oli usein lisätty käännös ruotsin yleiskielellä. Englanninkielisessä käännöksessä murteellinen varieteetti oli häivytetty dialogista ja kompensoitu pääasiassa puhekielen piirteillä.

Ajan käännöskonventioiden vaikutus näkyy selvimmin vanhimmassa käännöksessä. Voidaan olettaa, että kääntäjän kokemus itsestään ei sallinut kohdekielen luovaa käyttöä. Uudelleenkäännöksen ote on luovempi, mutta siinäkään ei ole käytetty kohdekielen keinoja, vaan pikemminkin lähde- ja kohdekielen samankaltaisuutta. Englanninkielisen käännöksen verrattain tuore ilmestymisaika, käännöstieteen kehittyminen ja englanninkielisen kirjallisuuden pitkä kielellisen variaation esittämisen traditio näyttävät vaikuttaneen kääntäjän luovaan otteeseen kohdetekstissä. Kääntäjän identiteetin ja vaikutusvallan voidaan olettaa myös muuttuneen, sillä uusimmassa käännöksessä kääntäjä on saanut eniten tilaa kommentoida omia ratkaisujaan.

Jatkotutkimuksessa aihetta voisi lähestyä myös vastaanottajan näkökulmasta esimerkiksi reseptioteoriaan perustuvan lukijatutkimuksen avulla. Tietokoneavusteisen korpustutkimuksen avulla voitaisiin analysoida ja vertailla laajoja aineistokokonaisuuksia.