Matka halki illuusion nimeltä Tonava. Péter Esterházyn Pitkin Tonavaa eli kreivitär Hahn-Hahnin katse postmodernina matkakirjallisuutena
Janhunen, Marissa (2017-06-12)
Matka halki illuusion nimeltä Tonava. Péter Esterházyn Pitkin Tonavaa eli kreivitär Hahn-Hahnin katse postmodernina matkakirjallisuutena
Janhunen, Marissa
(12.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuskohteenani on unkarilaisen Péter Esterházyn (1950–2016) romaani Pitkin Tonavaa eli kreivitär Hahn-Hahnin katse. Tarkastelen teoksessa keskiössä olevan Tonava-joen eri merkityksiä ja ilmenemismuotoja lähestyen aihetta monitieteisesti. Postmodernin matkakirjallisuuden ja lajiteorian lisäksi käytän apunani post-koloniaalisen kirjallisuustieteen termistöä, monitieteistä vesitutkimusta sekä psykologian alan tutkimustuloksia.
Pitkin Tonavaa on modernin eurooppalaisuuden ongelmaa postmodernein keinoin käsittelevä romaani. Kehykseksi on valikoitunut matkakirjallisuus ja sen konventiot. Teoksen keskushenkilön, Matkailijan, voi nähdä matkakirjallisuuden perinteisen subjektin parodiana ja menippolaiseen satiiriin pohjautuvan narriperinteen edustajana.
Keskushenkilö matkustaa Tonavaa pitkin yläjuoksulta suistoon saakka. Hän tutkailee ja kritisoi Tonavan ylle muodostunutta ”Tonava-puhetta”, jota on historiassa tuotettu ylläpitämään tietynlaista yhteisöllisyyden illuusiota. Hän yrittää saada selville, mistä Tonavassa ”on kyse”, onnistumatta siinä kuitenkaan. Teos sisältää paljon suoraa ja epäsuoraa kritiikkiä kirjoittamisajankohtana olemassa olevaa Neuvostoliittoa ja ”itäblokkia”, johon Unkarikin kuului, kohtaan.
Pro graduni käsitteli tapoja, joilla Matkailija avaa Tonava-myyttiä ja ihmisten suhtautumista toisiinsa joen varrella. Tutkielmassani ilmeni, että romaani parodioi matkakirjallisuuden konventioita, mikä on tyypillistä postmodernille matkakirjallisuudelle. Teoksen keskushenkilö myös käyttää matkakirjallisuutta ja Tonavaa välineenä käsitelläkseen luovan toiminnan, tässä tapauksessa romaanin kirjoittamisen, problematiikkaa. Pitkin Tonavaa -teoksen analyysiin luovana ja romaanin kirjoittamisen prosessia kuvaavana tekstinä käytin apunani psykologian alan tutkimuksia luovuudesta ja kirjoittamisesta.
Pitkin Tonavaa on modernin eurooppalaisuuden ongelmaa postmodernein keinoin käsittelevä romaani. Kehykseksi on valikoitunut matkakirjallisuus ja sen konventiot. Teoksen keskushenkilön, Matkailijan, voi nähdä matkakirjallisuuden perinteisen subjektin parodiana ja menippolaiseen satiiriin pohjautuvan narriperinteen edustajana.
Keskushenkilö matkustaa Tonavaa pitkin yläjuoksulta suistoon saakka. Hän tutkailee ja kritisoi Tonavan ylle muodostunutta ”Tonava-puhetta”, jota on historiassa tuotettu ylläpitämään tietynlaista yhteisöllisyyden illuusiota. Hän yrittää saada selville, mistä Tonavassa ”on kyse”, onnistumatta siinä kuitenkaan. Teos sisältää paljon suoraa ja epäsuoraa kritiikkiä kirjoittamisajankohtana olemassa olevaa Neuvostoliittoa ja ”itäblokkia”, johon Unkarikin kuului, kohtaan.
Pro graduni käsitteli tapoja, joilla Matkailija avaa Tonava-myyttiä ja ihmisten suhtautumista toisiinsa joen varrella. Tutkielmassani ilmeni, että romaani parodioi matkakirjallisuuden konventioita, mikä on tyypillistä postmodernille matkakirjallisuudelle. Teoksen keskushenkilö myös käyttää matkakirjallisuutta ja Tonavaa välineenä käsitelläkseen luovan toiminnan, tässä tapauksessa romaanin kirjoittamisen, problematiikkaa. Pitkin Tonavaa -teoksen analyysiin luovana ja romaanin kirjoittamisen prosessia kuvaavana tekstinä käytin apunani psykologian alan tutkimuksia luovuudesta ja kirjoittamisesta.