Ajankohtainen Kaikkonen ja talouden arkienkeli vaalitaistossa. Vaalimainos vaikuttavana tekstilajina
Hautamäki, Kaisu (2017-06-13)
Ajankohtainen Kaikkonen ja talouden arkienkeli vaalitaistossa. Vaalimainos vaikuttavana tekstilajina
Hautamäki, Kaisu
(13.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen sanomalehden vaalimainosta vaikuttavana tekstilajina. Tavoitteeni on selvittää, millainen rakenne vaalimainoksilla on ja millaista retoriikkaa eri rakenne-elementeissä hyödynnetään. Lisäksi tarkastelen, miten vaalimainoksissa retorisesti identifioidutaan yleisöryhmiin. Työni kuuluu tekstintutkimuksen alaan.
Tutkimuksen aineisto koostuu 210 ehdokasmainoksesta. Vaalimainokset ovat peräisin viidestä suomalaisesta sanomalehdestä, joista kustakin valikoitui tutkimusta varten yksi numero. Sanomalehdet ovat Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti, Karjalainen sekä Maaseudun Tulevaisuus. Vaalimainoksia lähestytään tekstin rakenneanalyysin sekä retorisen analyysin avulla. Tutkimuksen pääpaino on kielen laadullisessa analyysissa.
Tutkimustulosten mukaan vaalimainoksista on eroteltavissa kuusi erilaista rakenne-elementtiä. Ne ovat allekirjoitustiedot, kuva, iskulause, leipäteksti, otsikko ja ulkopuolisen todistus. Tutkimuksesta käy ilmi, että kullakin elementillä on oma kommunikatiivinen tehtävänsä sekä omaleimaisia retorisia piirteitä. Teksteissä allekirjoitustiedot ja kuvat esittelevät ja määrittelevät mainostettavan ehdokkaan. Otsikot ja iskulauseet pyrkivät herättämään huomiota, ja leipätekstit välittävät tietoa ehdokkaan poliittisista mielipiteistä ja tavoitteista. Ulkopuolisten todistuksissa äänessä on jokin muu henkilö kuin mainostettava ehdokas, ja elementin tehtävä on perustella ehdokkaan kelpoisuutta. Otsikoille ja iskulauseille ominaisia retorisia keinoja ovat alkusoinnut sekä alluusiot ja huumori. Leipätekstit rakentuvat usein kontrastipareille, ja niiden ilmaisu on suoraviivaista. Kaikille argumentoiville elementeille yhteisiä retorisia keinoja ovat metaforat, toistot ja kolmen listat.
Missä tahansa vaalimainoksen osassa voidaan konstruoida yleisöryhmiä sekä samaistaa ehdokas osaksi ryhmää. Tavallisinta on rajata ryhmiä asuinpaikan perusteella. Ryhmiin vedotaan me-retoriikalla tai kuvallisilla ilmaisuilla. Lukijaa puhutellaan imperatiiveilla, passiivilla ja sinä-pronominilla. Yleistä on myös konstruoida tekstiin tavallisten ihmisten ryhmä. Vaalimainoksissa tehdään eksplisiittistä retorista erottautumista kilpailevista aatteista tai poliitikoista.
Vaalimainoksia ei aiemmin ole tutkittu fennistisessä tutkimuksessa. Tämä työ tuo uutta tietoa tekstilajista sekä avaa uusia keskusteluja retoriikan tutkimuksen saralle.
Tutkimuksen aineisto koostuu 210 ehdokasmainoksesta. Vaalimainokset ovat peräisin viidestä suomalaisesta sanomalehdestä, joista kustakin valikoitui tutkimusta varten yksi numero. Sanomalehdet ovat Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Aamulehti, Karjalainen sekä Maaseudun Tulevaisuus. Vaalimainoksia lähestytään tekstin rakenneanalyysin sekä retorisen analyysin avulla. Tutkimuksen pääpaino on kielen laadullisessa analyysissa.
Tutkimustulosten mukaan vaalimainoksista on eroteltavissa kuusi erilaista rakenne-elementtiä. Ne ovat allekirjoitustiedot, kuva, iskulause, leipäteksti, otsikko ja ulkopuolisen todistus. Tutkimuksesta käy ilmi, että kullakin elementillä on oma kommunikatiivinen tehtävänsä sekä omaleimaisia retorisia piirteitä. Teksteissä allekirjoitustiedot ja kuvat esittelevät ja määrittelevät mainostettavan ehdokkaan. Otsikot ja iskulauseet pyrkivät herättämään huomiota, ja leipätekstit välittävät tietoa ehdokkaan poliittisista mielipiteistä ja tavoitteista. Ulkopuolisten todistuksissa äänessä on jokin muu henkilö kuin mainostettava ehdokas, ja elementin tehtävä on perustella ehdokkaan kelpoisuutta. Otsikoille ja iskulauseille ominaisia retorisia keinoja ovat alkusoinnut sekä alluusiot ja huumori. Leipätekstit rakentuvat usein kontrastipareille, ja niiden ilmaisu on suoraviivaista. Kaikille argumentoiville elementeille yhteisiä retorisia keinoja ovat metaforat, toistot ja kolmen listat.
Missä tahansa vaalimainoksen osassa voidaan konstruoida yleisöryhmiä sekä samaistaa ehdokas osaksi ryhmää. Tavallisinta on rajata ryhmiä asuinpaikan perusteella. Ryhmiin vedotaan me-retoriikalla tai kuvallisilla ilmaisuilla. Lukijaa puhutellaan imperatiiveilla, passiivilla ja sinä-pronominilla. Yleistä on myös konstruoida tekstiin tavallisten ihmisten ryhmä. Vaalimainoksissa tehdään eksplisiittistä retorista erottautumista kilpailevista aatteista tai poliitikoista.
Vaalimainoksia ei aiemmin ole tutkittu fennistisessä tutkimuksessa. Tämä työ tuo uutta tietoa tekstilajista sekä avaa uusia keskusteluja retoriikan tutkimuksen saralle.