Ongelma ratkaisi. Miten edistyneet suomenoppijat hallitsevat transitiivi- ja intransitiiviverbit?
Junttila, Tanja (2017-06-13)
Ongelma ratkaisi. Miten edistyneet suomenoppijat hallitsevat transitiivi- ja intransitiiviverbit?
Junttila, Tanja
(13.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aihe on transitiiviset ja intransitiiviset verbit sekä niiden sekoittuminen. Tavoitteena on selvittää, miten edistyneet suomenoppijat hallitsevat transitiivi- ja intransitiiviverbit ja miten suomi toisena kielenä -oppikirjoissa opetetaan transitiivi- ja intransitiiviverbejä.
Tutkielma kuuluu suomi toisena kielenä -alaan. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen, ja sen menetelmiä ovat kyselytutkimus sekä oppikirjojen laadullinen vertailu ja sisällönanalyysi. Laatimani kyselytutkimus koostuu viidestä tehtävästä, jotka mittaavat transitiivi- ja intransitiiviverbien hallintaa. Kyselyyn vastaavat 15 edistynyttä suomenoppijaa ja 15 natiivia, joiden vastauksiin vertaan suomenoppijoiden vastauksia. Tutkielman aineisto koostuu laatimani kyselytutkimuksen vastauksista sekä viidestä oppikirjasarjasta.
Kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että transitiivi- ja intransitiiviverbien sekoittumista esiintyy sekä suomenoppijoilla että natiiveilla. Suomenoppijoilla sekoittuminen on vähäistä, natiivit puolestaan sekoittavat verbit hyvin harvoin. Oikeellisuusjärjestykseen asetettaessa suomenoppijat ja natiivit pitävät enimmäkseen samoja virkkeitä korrekteimpina ja vähiten korrekteina. Natiivit kuitenkin pitävät useampia virkkeitä virheellisinä, mikä johtunee virkkeiden epätyypillisyydestä kohdekielelle. Sekä natiivit että suomenoppijat suoriutuvat paremmin tuottamis- kuin tunnistamistehtävästä. Suomenoppijoille vaikeuksia aiheuttavat verbien samankaltaisuus, intransitiivisten verbien moninaisuus, U-verbien epäintentionaalisuus ja johtaminen.
Oppikirjatutkimuksesta selviää, että transitiivi- ja intransitiiviverbien opettaminen on suppeaa. Transitiivi- ja intransitiiviverbejä ei opeteta alkeistasolla, ja lisäksi yhdestä oppikirjasta puuttuu kokonaan kyseisten verbien käsittely. Vain kahdessa tarkasteltavista oppikirjoista opetetaan johtamista, ja passiivia ja intransitiivisten verbien moninaisuutta ei käsitellä oppikirjoissa lainkaan.
Tutkielma kuuluu suomi toisena kielenä -alaan. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen, ja sen menetelmiä ovat kyselytutkimus sekä oppikirjojen laadullinen vertailu ja sisällönanalyysi. Laatimani kyselytutkimus koostuu viidestä tehtävästä, jotka mittaavat transitiivi- ja intransitiiviverbien hallintaa. Kyselyyn vastaavat 15 edistynyttä suomenoppijaa ja 15 natiivia, joiden vastauksiin vertaan suomenoppijoiden vastauksia. Tutkielman aineisto koostuu laatimani kyselytutkimuksen vastauksista sekä viidestä oppikirjasarjasta.
Kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että transitiivi- ja intransitiiviverbien sekoittumista esiintyy sekä suomenoppijoilla että natiiveilla. Suomenoppijoilla sekoittuminen on vähäistä, natiivit puolestaan sekoittavat verbit hyvin harvoin. Oikeellisuusjärjestykseen asetettaessa suomenoppijat ja natiivit pitävät enimmäkseen samoja virkkeitä korrekteimpina ja vähiten korrekteina. Natiivit kuitenkin pitävät useampia virkkeitä virheellisinä, mikä johtunee virkkeiden epätyypillisyydestä kohdekielelle. Sekä natiivit että suomenoppijat suoriutuvat paremmin tuottamis- kuin tunnistamistehtävästä. Suomenoppijoille vaikeuksia aiheuttavat verbien samankaltaisuus, intransitiivisten verbien moninaisuus, U-verbien epäintentionaalisuus ja johtaminen.
Oppikirjatutkimuksesta selviää, että transitiivi- ja intransitiiviverbien opettaminen on suppeaa. Transitiivi- ja intransitiiviverbejä ei opeteta alkeistasolla, ja lisäksi yhdestä oppikirjasta puuttuu kokonaan kyseisten verbien käsittely. Vain kahdessa tarkasteltavista oppikirjoista opetetaan johtamista, ja passiivia ja intransitiivisten verbien moninaisuutta ei käsitellä oppikirjoissa lainkaan.