Rautakauden muinaisjäännökset Kanta-Hämeessä Paikkatietoaineistojen analyysi
Tiilikkala, Jasse (2017-06-13)
Rautakauden muinaisjäännökset Kanta-Hämeessä Paikkatietoaineistojen analyysi
Tiilikkala, Jasse
(13.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmassa on tehty paikkatietoanalyysi Kanta-Hämeen varhaismetallikautisille ja rautakautisille kiinteille muinaisjäännöksille. Keskeisiä kysymyksiä tutkielmassa ovat eriaikaisten ja -tyyppisten muinaisjäännösten yhteys vesistöihin ja pintamaan maalajeihin. Muita analysoituja muuttujia ovat maanpinnan kaltevuus muinaisjäännöspisteissä, kyseisen rinteen ilmansuunta ja paikalle säteilevä vuotuinen auringon säteilyenergia. Tutkielmassa on analysoitu vastaavilla muuttujilla myös Kanta-Hämeestä tunnettuja muinaispeltoja.
Tutkielmassa käydään myös lyhyesti läpi Kanta-Hämeen rautakauden elinkeinoista kertovat siitepölyanalyysit, viljelykasvien makrofossiilit ja analysoidut osteologiset aineistot.
Analyysien tulosten perusteella laadittiin ennustava malli rautakauden asutukselle Kanta-Hämeessä soveltuneista alueista.
Analyysin tulokset tukevat jo aiemmin rautakauden asutuksen levinneisyydestä saatua kuvaa, jossa asutus on keskittynyt alueille, joilla on paljon hiesua ja hietoja pintamaassa. Keskittyminen näille varhaiselle maanviljelykseen soveltuneille alueille näyttäisi Kanta-Hämeessä alkavan jo varhaismetallikaudella. Ristiretkiajalla asutus keskittyy aiempaa enemmän savimaiden läheisyyteen. Rautakauden kuluessa asutus vaikuttaisi etääntyvän hieman vesistöistä.
Tutkielmassa käydään myös lyhyesti läpi Kanta-Hämeen rautakauden elinkeinoista kertovat siitepölyanalyysit, viljelykasvien makrofossiilit ja analysoidut osteologiset aineistot.
Analyysien tulosten perusteella laadittiin ennustava malli rautakauden asutukselle Kanta-Hämeessä soveltuneista alueista.
Analyysin tulokset tukevat jo aiemmin rautakauden asutuksen levinneisyydestä saatua kuvaa, jossa asutus on keskittynyt alueille, joilla on paljon hiesua ja hietoja pintamaassa. Keskittyminen näille varhaiselle maanviljelykseen soveltuneille alueille näyttäisi Kanta-Hämeessä alkavan jo varhaismetallikaudella. Ristiretkiajalla asutus keskittyy aiempaa enemmän savimaiden läheisyyteen. Rautakauden kuluessa asutus vaikuttaisi etääntyvän hieman vesistöistä.