Serologisten lateraalivirtausmääritysten kehittäminen hinkuyskädiagnostiikkaan
Knuutila, Aapo (2017-06-20)
Serologisten lateraalivirtausmääritysten kehittäminen hinkuyskädiagnostiikkaan
Knuutila, Aapo
(20.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Hinkuyskä on maailmanlaajuisesti merkittävä infektiotauti. Kattavasta rokote-järjestelmästä huolimatta maailmanlaajuisesti 30 miljoonaa ihmistä sairastuu ja 195 000 lasta kuolee hinkuyskään vuosittain. Useimmat hinkuyskäkuolemat tapahtuvat kehitysmaissa, joissa diagnoosi perustuu pelkkään oireiden tulkintaan. Tämän lisäksi nykyiset laboratoriomenetelmät ovat hitaita, kalliita tai vaativat koulutetun henkilökunnan. Täten hinkuyskälle on tarvetta kehittää uudenlaisia ja yksinkertaisia vieritestausmenetelmiä. Vieritestit auttaisivat myös hinkuyskän maailmanlaajuisen epidemiologian ja rokotusstrategioiden seuraamisessa.
Tässä työssä kehitettiin nopea ja yksinkertainen lateraalivirtausmääritys hinkuyskän IgG-vasteen serologiseen testaamiseen. Lateraalivirtausmäärityksiä kehitettiin kaksi kappaletta, ja ne perustuivat joko sekundäärivasta-aineen tai kaksoisantigeeniperiaatteen käyttämiseen vasta-aineiden havaitsemiseksi. Lateraalivirtausalustalle valmistettiin hinkuyskätoksiinista koostuva testiviiva, joka sitoo potilasnäytteestä hinkuyskää vastaan muodostuneet spesifiset vasta-aineet. Seuraavaksi vasta-aineet havaittiin fluoresoiviin europium-nanopartikkeleihin konjugoiduilla IgG-sekundäärivasta-aineilla tai hinkuyskätoksiinilla. ELISA:lla varmennettujen kliinisten seeruminäytteiden (n = 109) toimivuus testattiin molemmilla määritystavoilla.
Molempien määritysten tulokset korreloivat ELISA:n tulosten kanssa. Täten pystyttiin osoittamaan, että hinkuyskäspesifisiä vasta-aineita voidaan mitata kliinisistä näytteistä lateraalivirtausperiaatteella. Kaksoisantigeenimäärityksestä saatiin kehitettyä yksinkertainen ja nopea (40 minuuttia), mutta määrityksen herkkyys ei ole vielä riittävällä tasolla kenttädiagnostiikkaan. Määrityksen herkkyys oli 75,0 % ja spesifisyys 82,9 %. Sekundäärivasta-ainemääritys sen sijaan on monivaiheisempi ja pesuja vaativa testi, mutta se saavutti hyvän korrelaation ELISA:n tulosten kanssa (0,84). Määrityksen herkkyys oli 91,7 % ja spesifisyys 95,3 %. Tätä testiä voitaisiin käyttää kvantitatiivisiin tai vähintäänkin semi-kvantitatiivisiin käyttötarkoituksiin. Testejä voitaisiin edelleen kehittää monialyyttimääritykseksi tai pyrkiä yksinkertaistamaan kenttädiagnostiikkaan sopivammiksi näytematriisia ja leimamolekyyliä muuttamalla.
Tässä työssä kehitettiin nopea ja yksinkertainen lateraalivirtausmääritys hinkuyskän IgG-vasteen serologiseen testaamiseen. Lateraalivirtausmäärityksiä kehitettiin kaksi kappaletta, ja ne perustuivat joko sekundäärivasta-aineen tai kaksoisantigeeniperiaatteen käyttämiseen vasta-aineiden havaitsemiseksi. Lateraalivirtausalustalle valmistettiin hinkuyskätoksiinista koostuva testiviiva, joka sitoo potilasnäytteestä hinkuyskää vastaan muodostuneet spesifiset vasta-aineet. Seuraavaksi vasta-aineet havaittiin fluoresoiviin europium-nanopartikkeleihin konjugoiduilla IgG-sekundäärivasta-aineilla tai hinkuyskätoksiinilla. ELISA:lla varmennettujen kliinisten seeruminäytteiden (n = 109) toimivuus testattiin molemmilla määritystavoilla.
Molempien määritysten tulokset korreloivat ELISA:n tulosten kanssa. Täten pystyttiin osoittamaan, että hinkuyskäspesifisiä vasta-aineita voidaan mitata kliinisistä näytteistä lateraalivirtausperiaatteella. Kaksoisantigeenimäärityksestä saatiin kehitettyä yksinkertainen ja nopea (40 minuuttia), mutta määrityksen herkkyys ei ole vielä riittävällä tasolla kenttädiagnostiikkaan. Määrityksen herkkyys oli 75,0 % ja spesifisyys 82,9 %. Sekundäärivasta-ainemääritys sen sijaan on monivaiheisempi ja pesuja vaativa testi, mutta se saavutti hyvän korrelaation ELISA:n tulosten kanssa (0,84). Määrityksen herkkyys oli 91,7 % ja spesifisyys 95,3 %. Tätä testiä voitaisiin käyttää kvantitatiivisiin tai vähintäänkin semi-kvantitatiivisiin käyttötarkoituksiin. Testejä voitaisiin edelleen kehittää monialyyttimääritykseksi tai pyrkiä yksinkertaistamaan kenttädiagnostiikkaan sopivammiksi näytematriisia ja leimamolekyyliä muuttamalla.