Sijaissynnytysjärjestely – Oikeudellisen tilan muutospaineet
Salonen, Pia-Maria (2017-06-20)
Sijaissynnytysjärjestely – Oikeudellisen tilan muutospaineet
Salonen, Pia-Maria
(20.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä OTM-tutkielmassa selvitetään sijaissynnytysjärjestelyn nykyistä lainsäädännöllistä tilaa niin Suomessa kuin myös muissa ajankohtaisissa ja relevanteissa valtioissa. Suomessa sijaissynnytysjärjestely on nimenomaisesti kielletty hedelmöityshoitoja koskevassa lainsäädännössä (hedelmöityshoitolaki 1237/2006). Hedelmöityshoitolain 8 §:ssä kielletään hedelmöityshoitojen antaminen tilanteissa, joissa on syytä olettaa, että lapsi aiotaan antaa ottolapseksi. Näin ollen säännöksellä pyritään ehkäisemään hedelmöityshoitojen antaminen sekä käyttäminen sijaissynnytysjärjestelyihin liittyvissä tapauksissa. Sijaissynnytyksen täyskielto on lisännyt rajat ylittävien sijaissynnytysjärjestelyiden määrää, jonka vuoksi lainsäädäntöön voidaan katsoa kohdistuvan muutospaineita. Muutospaineita Suomessa lisää omalta osaltaan tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä oleva lakialoite äitiyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (KAA 3/2016). Jos äitiyslainsäädäntöä koskeva lakialoite etenee, tulee myös sijaissynnytysjärjestelyn asemaa lainsäädännön valossa pohtia uudelleen.
Rajat ylittävissä tapauksissa viranomaisten tulee ainakin selvittää, voidaanko sijaissynnytysjärjestelyn kautta vanhemmiksi tulleet tunnustaa lapsen oikeudellisiksi vanhemmiksi ja voidaanko lapselle antaa sama kansalaisuus kuin aiotuille vanhemmille. Sijaissynnytysjärjestelyiden kansainvälisyys on kasvanut maailmanlaajuiseksi ilmiöksi ja yhä useammissa valtioissa sijaissynnytykset ovat lain tasoisesti kiellettyjä, jonka seurauksena pariskunnat tai itselliset henkilöt hakeutuvat järjestelyihin sellaisiin valtioihin, joissa ne ovat sallittuja. Euroopan unionissa (EU) sijaissynnytysjärjestelyyn liittyvän yhtenäisen linjauksen voimaansaattaminen jäsenvaltioissa on ollut tavoitteena jo pitkään. Tällä hetkellä EU:ssa ei ole olemassa lainsäädäntöä, joka määrittelisi rajat ylittäviä sijaissynnytysjärjestelyitä. Ongelmia tästä johtuen syntyy esimerkiksi potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa annetun EU-direktiivin (potilasdirektiivi 2011/24/EU) myötä. Tutkielman yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on siis osaltaan selvittää, täyttääkö sijaissynnytysjärjestelyn nykyinen lainsäädännöllinen tila niitä tavoitteita ja tehtäviä, joita toimivalta ja erinäisten toimijoiden oikeudet huomioon ottavalta yhteiskunnalta edellytetään.
Rajat ylittävissä tapauksissa viranomaisten tulee ainakin selvittää, voidaanko sijaissynnytysjärjestelyn kautta vanhemmiksi tulleet tunnustaa lapsen oikeudellisiksi vanhemmiksi ja voidaanko lapselle antaa sama kansalaisuus kuin aiotuille vanhemmille. Sijaissynnytysjärjestelyiden kansainvälisyys on kasvanut maailmanlaajuiseksi ilmiöksi ja yhä useammissa valtioissa sijaissynnytykset ovat lain tasoisesti kiellettyjä, jonka seurauksena pariskunnat tai itselliset henkilöt hakeutuvat järjestelyihin sellaisiin valtioihin, joissa ne ovat sallittuja. Euroopan unionissa (EU) sijaissynnytysjärjestelyyn liittyvän yhtenäisen linjauksen voimaansaattaminen jäsenvaltioissa on ollut tavoitteena jo pitkään. Tällä hetkellä EU:ssa ei ole olemassa lainsäädäntöä, joka määrittelisi rajat ylittäviä sijaissynnytysjärjestelyitä. Ongelmia tästä johtuen syntyy esimerkiksi potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa annetun EU-direktiivin (potilasdirektiivi 2011/24/EU) myötä. Tutkielman yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on siis osaltaan selvittää, täyttääkö sijaissynnytysjärjestelyn nykyinen lainsäädännöllinen tila niitä tavoitteita ja tehtäviä, joita toimivalta ja erinäisten toimijoiden oikeudet huomioon ottavalta yhteiskunnalta edellytetään.