Lapsen ääni huoltoprosessissa
Kallio, Reetta (2017-06-20)
Lapsen ääni huoltoprosessissa
Kallio, Reetta
(20.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa käsiteltäessä on lapsi ja tämän elämän järjestäminen päätöksenteon keskiössä. Kuitenkin lapsen asema ja osallistumisen tapa eroaa merkittävästi muista asiaan osallisista sekä lapsen asemasta yleensä tuomioistuinprosessissa. Työssä tarkastellaan lapsen osallistumisoikeuden toteutumista lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa käsiteltäessä. Tarkastelun kohteena ovat lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan asian menettelyä koskevat säännökset lapsen osallistumisoikeuden näkökulmasta. Työn tarkoituksena on tutkia sitä rakennetta, joka mahdollistaa lapsen äänen kulumisen prosessissa ja toisaalta asettaa rajoituksia lapsen osallisuudelle tätä itseään koskevassa päätöksenteossa. Lisäksi tarkoituksena on tutkia, miten sääntelyjärjestelmän taustalla vaikuttavat arvot ja oletukset vaikuttavat huoltoprosessin järjestämiseen lapsen näkökulmasta. Työssä pohditaan myös, tarjoaako nykyinen sääntelyjärjestelmä riittävät menettelylliset takeet lapsen osallistumisoikeuden toteutumiselle prosessin kuluessa.
Lapsenhuoltolain menettelyä sääntelevien normien lisäksi lähdeaineistona on käytetty lapsen osallistumisoikeutta määrittävää perustuslakia sekä kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta. Lainsäännösten merkityssisällön selvittämisessä on hyödynnetty sekä kansainvälistä että kansallista oikeuskirjallisuutta. Tuomioistuinaineisto koostuu ensinnäkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista. Kotimaisesta oikeuskäytännöstä on hyödynnetty lähinnä hovioikeusmateriaalia korkeimman oikeuden tutkimuskohdetta nimenomaisesti koskevien päätösten vähäisyyden vuoksi.
Lapsen osallisuus muotoutuu lapsen prosessuaalista asemaa sekä kuulemista määrittävien lapsenhuoltolain säännösten pohjalta. Lapsenhuoltolain menettelyä koskevat säännökset perustuvat keskeisesti tavoitteeseen pitää lapsi vanhempien riidan ulkopuolella. Normit korostavat siten lapsen suojaamisen merkitystä. Yksin suojelemiseen kiinnittyvä huoltolain tavoite ei kuitenkaan sellaisenaan vastaa modernia käsitystä lapsen oikeudellisesta asemasta: lasta ei tule nähdä vain huolenpidon kohteena, vaan ennen kaikkea aktiivisena osallistujana. Sääntelyrakenteen taustalla vahvasti vaikuttavasta suojaamisen tavoitteesta johtuen ei kaikissa lapsenhuoltolain säätelemissä tilanteissa osallistumisoikeuden merkitystä kuitenkaan tunnisteta, ja osallisuutta päädytään rajoittamaan myös perusteettomasti lapsen suojaamisen nojalla.
Lapsenhuoltolain menettelyä sääntelevien normien lisäksi lähdeaineistona on käytetty lapsen osallistumisoikeutta määrittävää perustuslakia sekä kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta ja Euroopan ihmisoikeussopimusta. Lainsäännösten merkityssisällön selvittämisessä on hyödynnetty sekä kansainvälistä että kansallista oikeuskirjallisuutta. Tuomioistuinaineisto koostuu ensinnäkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista. Kotimaisesta oikeuskäytännöstä on hyödynnetty lähinnä hovioikeusmateriaalia korkeimman oikeuden tutkimuskohdetta nimenomaisesti koskevien päätösten vähäisyyden vuoksi.
Lapsen osallisuus muotoutuu lapsen prosessuaalista asemaa sekä kuulemista määrittävien lapsenhuoltolain säännösten pohjalta. Lapsenhuoltolain menettelyä koskevat säännökset perustuvat keskeisesti tavoitteeseen pitää lapsi vanhempien riidan ulkopuolella. Normit korostavat siten lapsen suojaamisen merkitystä. Yksin suojelemiseen kiinnittyvä huoltolain tavoite ei kuitenkaan sellaisenaan vastaa modernia käsitystä lapsen oikeudellisesta asemasta: lasta ei tule nähdä vain huolenpidon kohteena, vaan ennen kaikkea aktiivisena osallistujana. Sääntelyrakenteen taustalla vahvasti vaikuttavasta suojaamisen tavoitteesta johtuen ei kaikissa lapsenhuoltolain säätelemissä tilanteissa osallistumisoikeuden merkitystä kuitenkaan tunnisteta, ja osallisuutta päädytään rajoittamaan myös perusteettomasti lapsen suojaamisen nojalla.