Tummien perhosten saari – Luonto ja ihminen Leena Landerin romaanissa Tummien perhosten koti

Abstract

Tutkimukseni kohteena on Leena Landerin romaani Tummien perhosten koti, jota luen ekokriittisen tulkinnan läpi. Tutkimukseni aiheena on kartoittaa luonnon ja ihmisen kohtaamisia, vuorovaikutusta sekä luonnolle annettuja merkityksiä kaunokirjallisessa teoksessa. Tutkin sitä, mitä merkityksiä luonnolle romaanissa annetaan ja millaista on sen henkilöhahmojen ja luonnon välinen vuorovaikutus. Tulkitsen romaania ekokriittisten trooppien läpi, kuten pastoraali, maisema, apokalypsi ja eläin.

Avaan tekstinsisäisiä luonnon representaatioita sekä romaanin luonnon ja erityisesti sen tapahtumapaikan, Saaren vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Analysoin romaanin luontoa ja sen henkilöhahmojen luontokäsitystä. Kysyn myös, mikä on ihmisen paikka luonnossa. Luonto–ihminen -dualismin lisäksi syvennyn romaanissa ilmenevään eläin–ihminen -dualismiin.

Tummien perhosten kodista erottuu vahvasti ekologinen sanoma. Siinä näkyy ympäristökriittisyys, se viittaa suoraan ympäristömyrkkyihin ja näin yhdistyy myös sen ilmestymisajan ympäristöherätykseen. Se kyseenalaistaa perinteisen luonnon ja ihmisen suhteen sekä herättää kysymyksiä siitä, minkälainen se suhde voisi olla. Romaani pyrkii myös ravistelemaan käsityksiä syvälle juurtuneista luonto–ihminen- ja eläin–ihminen- dualismeista. Lopulta kyse on kuitenkin siitä, että ihmisen pitäisi käsittää itsensä osana luontoa, ei siitä erillisenä.