Lapinhullun mielentiloja – Maiseman affektiivisuus Napapiirin sankarit -elokuvissa
Kankaanranta, Miila (2017-06-22)
Lapinhullun mielentiloja – Maiseman affektiivisuus Napapiirin sankarit -elokuvissa
Kankaanranta, Miila
(22.06.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Käsittelen tutkielmassani elokuvallisen maiseman affektiivisuutta kahdessa kotimaisessa Lappiin sijoittuvassa elokuvassa, Napapiirin sankarit (2010) ja Napapiirin sankarit 2 (2015). Kysyn, miten elokuvien maisemat vaikuttavat katsojaan eli miten ne toimivat affekteina.
Tutkimuskysymys kumpuaa kiinnostuksesta Lappiin kohdistuviin tunteellisuuksiin. Maisemalla on keskeinen sija Lapin merkityksenannoissa ja osana Lapin-kuvastoa. Lapin maisema merkityksellistyy usein mielenmaisemana; se esitetään alueen ulkopuolelta tulevan kulkijan henkisen latautumisen paikkana. Tutkielmani oletuskatsoja on lapinhullu. Tarkoitan lapinhulluudella katsojan asennetta, joka on altis maiseman lumolle. Tällä asemoitumisella liitän näkökulmani esteettisen maisematutkimuksen perinteeseen, subliimiin ja romantiikan sanastoon.
Jos tunteet ovat henkilökohtaisia ja emootiot sosiaalisia tuntemusten ilmaisuja, affekti sitä vastoin edeltää henkilökohtaista ja sosiaalista. Affekti liikuttaa subjektia ennen kuin tietoisuus ottaa sen käyttöönsä. Tietyt elokuvan muodot saavat aikaan affektin, joka vaikuttaa katsojaan vaistonvaraisesti. Tukeudun tutkielmassa Eugenie Brinkeman affektin teoretisointiin ja lähestyn affektia analysoimalla elokuvan muotoa: kameran liikkeitä, näyttämöllepanoa, montaasia ja niin edelleen.
Elokuvallisen maiseman suhteen tukeudun Martin Lefebvreen, joka jakaa elokuvan kuvatut ympäristöt kahteen: toimintaympäristöön (setting) ja maisemaan (landscape). Maisema tarkoittaa Lefebvrelle toiminnasta vapaata tilaa, ikään kuin katkosta kerronnassa. Lefebvre puhuu aikalisästä (temps mort). Katsoja voi kokea kohtauksen joko narratiivisessa tai spektakulaarisessa moodissa. Eli jos otoksen maisema ei ole tekijän näkökulmasta intentionaalinen, se voi olla sitä silti katsojalle.
Sen ohella, että etsin tutkielmassani Napapiirin sankarit -elokuvista tiloja lapinhullulle katsojalle, tarkastelen niitä myös suhteessa muihin Lapissa kuvattuihin elokuviin. Vuodesta 1927 lähtien Lapissa on kuvattu, tai Lappiin on tarinamaailmassa sijoittunut, reilut 60 pitkää näytelmäelokuvaa. Valtaosa näistä elokuvista sijoittuu maaseutumaisille tai erämaisille alueille. Harvemmat taas kertovat lappilaisista päähenkilöistä kuten Napapiirin sankarit.
Tutkimuskysymys kumpuaa kiinnostuksesta Lappiin kohdistuviin tunteellisuuksiin. Maisemalla on keskeinen sija Lapin merkityksenannoissa ja osana Lapin-kuvastoa. Lapin maisema merkityksellistyy usein mielenmaisemana; se esitetään alueen ulkopuolelta tulevan kulkijan henkisen latautumisen paikkana. Tutkielmani oletuskatsoja on lapinhullu. Tarkoitan lapinhulluudella katsojan asennetta, joka on altis maiseman lumolle. Tällä asemoitumisella liitän näkökulmani esteettisen maisematutkimuksen perinteeseen, subliimiin ja romantiikan sanastoon.
Jos tunteet ovat henkilökohtaisia ja emootiot sosiaalisia tuntemusten ilmaisuja, affekti sitä vastoin edeltää henkilökohtaista ja sosiaalista. Affekti liikuttaa subjektia ennen kuin tietoisuus ottaa sen käyttöönsä. Tietyt elokuvan muodot saavat aikaan affektin, joka vaikuttaa katsojaan vaistonvaraisesti. Tukeudun tutkielmassa Eugenie Brinkeman affektin teoretisointiin ja lähestyn affektia analysoimalla elokuvan muotoa: kameran liikkeitä, näyttämöllepanoa, montaasia ja niin edelleen.
Elokuvallisen maiseman suhteen tukeudun Martin Lefebvreen, joka jakaa elokuvan kuvatut ympäristöt kahteen: toimintaympäristöön (setting) ja maisemaan (landscape). Maisema tarkoittaa Lefebvrelle toiminnasta vapaata tilaa, ikään kuin katkosta kerronnassa. Lefebvre puhuu aikalisästä (temps mort). Katsoja voi kokea kohtauksen joko narratiivisessa tai spektakulaarisessa moodissa. Eli jos otoksen maisema ei ole tekijän näkökulmasta intentionaalinen, se voi olla sitä silti katsojalle.
Sen ohella, että etsin tutkielmassani Napapiirin sankarit -elokuvista tiloja lapinhullulle katsojalle, tarkastelen niitä myös suhteessa muihin Lapissa kuvattuihin elokuviin. Vuodesta 1927 lähtien Lapissa on kuvattu, tai Lappiin on tarinamaailmassa sijoittunut, reilut 60 pitkää näytelmäelokuvaa. Valtaosa näistä elokuvista sijoittuu maaseutumaisille tai erämaisille alueille. Harvemmat taas kertovat lappilaisista päähenkilöistä kuten Napapiirin sankarit.