Työkorvauksen jälkikäteisen sivuuttamisen vaikutus yrityksen verotukseen eri yhtiömuodoissa

Abstract

Pro gradu -tutkielman aiheena on tutkia miten yrittäjätyön tai toimeksiantosuhteessa tehdyn työn jälkikäteinen sivuuttaminen vaikuttaa työn ostajan ja työn myyjän tulokseen ja verotukseen sekä mitä ongelmia sivuuttaminen aiheuttaa muualla lainsäädännössä olevien määräaikojen vuoksi. Tutkimuksessa on vertailtu vero- ja työoikeuden eroja sekä tarkasteltu mihin sivuuttaminen vero-oikeudellisena ratkaisuna johtaa alun perin työoikeudellisessa asiassa. Lähdemateriaalina on perehdytty työ- ja vero-oikeudelliseen lainsäädäntöön, oikeuskirjallisuuteen, aihetta koskeviin syventäviin vero-ohjeisiin sekä eri oikeusasteiden ratkaisukäytäntöön.

Kun yrittäjätyö tai toimeksiantosuhteessa tehtävä työ katsotaan jälkikäteisesti työsuhteessa tehdyksi työksi, voisi olettaa, että tästä seuraisi työnantajalle lakisääteisiä työoikeudellisia velvoitteita ja työntekijälle työoikeudellisia oikeuksia. Asiassa annetuissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa muodostetaan kuitenkin eräänlainen pelkästään vero-oikeudellinen työsuhde, jossa ennakonpidätyksen ja sairausvakuutusmaksun maksamalla välttyy muilta työoikeuden pakottaviksi säädetyiltä velvollisuuksilta. Veronsaajan kannalta ratkaisu on hyvä, koska toimeksiantosuhteessa tehdystä työstä kannetaan ensin arvonlisävero ja sivuuttamispäätöksen jälkeen samasta tehdystä työstä pannan lisäksi maksuun ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut (nykyisin sairausvakuutusmaksu). Lakisääteiset maksut eläkevakuutusyhtiöille, työttömyysvakuutusrahastolle, tapaturmavakuutusyhtiöille ja työterveyshuoltoon jäävät ratkaisuissa huomioitta hallinto-oikeudellisen toimivallan rajoituksen vuoksi. Tästä syystä ratkaisu muodostuu edulliseksi myös työn teettäjälle.

Järjestely on kuitenkin voimassa oleva lainsäädäntö huomioiden kyseenalainen ja tarpeeton kaikkien toimijoiden kannalta. Ratkaisuissa on hajontaa, mikä ei ole selitettävissä esitetyillä perusteluilla. Lisääntynyt työkorvauksen myynti tulisi huomioida lainsäädännössä paremmin. Asia on jätetty selkiytymään tulevien prejudikaattien varaan. Tapauksia on kuitenkin harvakseltaan ja niidenkin perustelut jättävät kunnollisten johtopäätösten tekemisen mahdottomaksi.