Paha, pahempi, kaltoinkohtelu. Tutkimus lasten kokemasta kaltoinkohtelusta kaunokirjallisissa omaelämäkerrallisissa teoksissa
Sillanpää, Krista (2017-08-01)
Paha, pahempi, kaltoinkohtelu. Tutkimus lasten kokemasta kaltoinkohtelusta kaunokirjallisissa omaelämäkerrallisissa teoksissa
Sillanpää, Krista
(01.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Lapsen kaltoinkohtelu on monisyinen ja monitasoinen ilmiö, joka aiheuttaa lapselle pahaa oloa, kärsimystä ja avuntarvetta. Tutkimuksessani tarkastelen sitä, miltä kaltoinkohtelu näyttäytyy lapsen kokemusmaailmasta käsin. Tarkastelen millaisia tunteita lapset kokevat väkivaltaisissa perheolosuhteissa, minkälaisia keinoja lapsilla on selviytyä kokemastaan kaltoinkohtelusta ja miltä lapsen kaltoinkohteluun puuttuminen näyttäytyy.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kaltoinkohtelun, traumatisoitumisen ja tunteiden ympärille. Aineiston analyysimenetelmänä käytän narratiivien analyysia. Narratiivisuutta käytän myös lähestymistapana lasten kokemusten tavoittamisessa. Tutkimukseni aineistona on kaksi kaunokirjallista teosta. Susanna Alakosken Sikalat (2011) ja Peter Franzenin Tumman veden päällä (2010) ovat omaeläkertoihin perustuvia kaunokirjallisia kuvauksia perheväkivallasta lapsen kokemana.
Kaltoinkohtelun negatiiviset seuraukset voivat olla kauaskantoisia ja vaikuttavat lasten itsetuntoon, ihmissuhteisiin ja hyvinvointiin. Kaltoinkohteluun kietoutuneet tunteet ovat negatiivisia ja pahaa oloa tuottavia. Lapsi oppii tunteiden nimeämisen, ilmaisemisen ja käsittelyn vanhemmiltaan. Jos vanhempi ei kykene mielellistämään omia tunteitaan, jää tämä taito myös lapselta puutteelliseksi. Mikäli lapsella ei ole tunnekannatteluun kykenevää aikuista perheessä tai lähipiirissä, jää lapsi yksin kaltoinkohtelun nostattamien voimakkaiden negatiivisten tunteiden kanssa.
Kaltoinkohteluun puuttuminen näyttäytyy puutteellisena ja lasten avunsaaminen pitkittyy tai se sivuutetaan ulkopuolisten taholta. Tutkimustulokset tekevät näkyväksi kaltoinkohtelun tuhoavan luonteen, sekä kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen haasteet. Tulokset myös osoittavat, kuinka kaltoinkohteluun kietoutuva perhesalaisuus saattaa piilottaa ongelmat ulkopuolisilta ja lapsi saattaa jäädä avun ulottumattomiin. Lapsilla on erilaisia keinoja selviytyä kaltoinkohtelusta. Turvallisen aikuisen mahdollistama tuki ja suoja on keskeisin tekijä lapsen selviytymisessä ja kaltoinkohtelusta toipumisessa.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kaltoinkohtelun, traumatisoitumisen ja tunteiden ympärille. Aineiston analyysimenetelmänä käytän narratiivien analyysia. Narratiivisuutta käytän myös lähestymistapana lasten kokemusten tavoittamisessa. Tutkimukseni aineistona on kaksi kaunokirjallista teosta. Susanna Alakosken Sikalat (2011) ja Peter Franzenin Tumman veden päällä (2010) ovat omaeläkertoihin perustuvia kaunokirjallisia kuvauksia perheväkivallasta lapsen kokemana.
Kaltoinkohtelun negatiiviset seuraukset voivat olla kauaskantoisia ja vaikuttavat lasten itsetuntoon, ihmissuhteisiin ja hyvinvointiin. Kaltoinkohteluun kietoutuneet tunteet ovat negatiivisia ja pahaa oloa tuottavia. Lapsi oppii tunteiden nimeämisen, ilmaisemisen ja käsittelyn vanhemmiltaan. Jos vanhempi ei kykene mielellistämään omia tunteitaan, jää tämä taito myös lapselta puutteelliseksi. Mikäli lapsella ei ole tunnekannatteluun kykenevää aikuista perheessä tai lähipiirissä, jää lapsi yksin kaltoinkohtelun nostattamien voimakkaiden negatiivisten tunteiden kanssa.
Kaltoinkohteluun puuttuminen näyttäytyy puutteellisena ja lasten avunsaaminen pitkittyy tai se sivuutetaan ulkopuolisten taholta. Tutkimustulokset tekevät näkyväksi kaltoinkohtelun tuhoavan luonteen, sekä kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen haasteet. Tulokset myös osoittavat, kuinka kaltoinkohteluun kietoutuva perhesalaisuus saattaa piilottaa ongelmat ulkopuolisilta ja lapsi saattaa jäädä avun ulottumattomiin. Lapsilla on erilaisia keinoja selviytyä kaltoinkohtelusta. Turvallisen aikuisen mahdollistama tuki ja suoja on keskeisin tekijä lapsen selviytymisessä ja kaltoinkohtelusta toipumisessa.