Kestävä käyttö vaeltavien lohikalakantojen suojelua ohjaavana periaatteena

Abstract

Tutkimus tarkastelee kestävää käyttöä vaeltavien lohikalakantojen suojelua ohjaavana luonnonvaraoikeudellisena periaatteena. Lohikalat Suomessa ovat jo pitkään kärsineet elinympäristöjen heikkenemisestä ja liikakalastuksesta, mistä johtuen ne ovat myös kalastomme uhanalaisin kalojen ryhmä. Tutkimuksen tarkoituksena on näin ollen selvittää, mitä kestävä käytön periaate tarkoittaa vaeltavien lohikalakantojen suojelun kannalta, miten se toteutuu kansallisessa kalastuslainsäädännössämme ja onko periaate riittävä turvaamaan vaeltavien lohikalakantojen elinvoimaisuuden. Tutkimuksen teesi on, että luonnonvarojen kestävä käyttö voi edellyttää myös merkittäviä suojelutoimenpiteitä, mikäli luonnonvaroja uhkaa häviäminen. Tämä tarkoittaa, että vaatimus pitkälle viedyistä suojelutoimenpiteistä koskee myös luonnonvaraoikeudellisen sääntelyn kohteita kuten vaeltavia lohikalakantoja.

Tutkimus yhdistää lainopillista, sääntelyteoreettista ja oikeusvertailevaa tutkimusmetodia. Lainoppi systematisoi ja tulkitsee kansainvälisen oikeuden, EU-oikeuden ja kansallisen lainsäädännön vaeltavien lohikalakantojen suojelun instrumentteja, sääntelyteoreettisesti orientoitunut tutkimus tutkii sääntelyn toimivuutta ja vaikuttavuutta ja oikeusvertaileva tutkimus arvioi kansallista kalastuslainsäädäntöä suhteessa valittuihin oikeudellisiin sääntelyjärjestelmiin. Kansallisen kalastuslainsäädännön tuoreuden vuoksi tutkimuksessa käytetty lähdeaineisto painottuu lainvalmisteluaineistoon. Tämän lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään pääasiassa kansallista ja kansainvälistä oikeuskirjallisuutta sekä oikeustieteellistä ja luonnontieteellistä tutkimuskirjallisuutta.

Tutkimus osoittaa, että viime vuosina uusittu kalastuslainsäädäntö on merkittävä askel kohti vaeltavien lohikalakantojen kestävämpää käyttöä. Uuden kalastuslain (379/2015) mukainen kestävä käyttö edellyttää, että kalavaroja käytetään kestävästi ja että niitä tarpeen tullen myös suojellaan. Vaeltavien lohikalakantojen elpymistä näyttääkin jarruttavan vesivoimarakentamisesta aiheutunut elinympäristöjen tuhoutuminen ja vuoden 2011 vesilaki (587/2011), joka kalatalousvelvoitteiden määräämistä koskevin osin ei sisällä tehokkaita keinoja voimalaitosten toimintaa säätelevien vesitalouslupien päivittämiseksi. Vaeltavien lohikalakantojen vaikuttava suojelu edellyttää tehokasta laji- ja elinympäristösuojelua, minkä vuoksi vesilakia tulisi kalatalousvelvoitteiden määräämistä koskevin osin muuttaa vaeltavien lohikalakantojen elvyttämiseksi.