Substanssikauppaan liittyvät kolmikantajärjestelyt takaisinsaannin kannalta
Paranko, Lauri (2017-08-02)
Substanssikauppaan liittyvät kolmikantajärjestelyt takaisinsaannin kannalta
Paranko, Lauri
(02.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään maksuvaikeuksissa olevan yrityksen substanssikauppaan eli liiketoimintakauppaan liittyviä takaisinsaantiriskejä erityisesti takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (TakSL,758/1991) 5 ja 10 §:n näkökulmasta. TakSL 10 §:ssä säädetään velan maksun peräyttämisen edellytyksistä. TakSL 5 §:n eli yleisen takaisinsaantiperusteen nojalla on mahdollista peräyttää kaikenlaisia oikeustoimia tai vaikutuksiltaan oikeustoimeen rinnastettavia määräämistoimia täysin riippumatta siitä, soveltuuko tapaukseen lisäksi myös jokin erityisistä takaisinsaantiperusteista. Vaikka tutkielman tarkoituksena ei ole antaa yleiskuvaa oikeustoimen peräytymisen oikeusvaikutuksista, tutkielmassa tarkastellaan myös erityisproblematiikkaa, joka liittyy kolmikantajärjestelyiden ennallistamiseen määräämistoimien peräytyessä.
Tutkielmassa tarkasteltavissa kolmikantajärjestelyissä on osallisena vähintään kolme tahoa, jotka ovat a) myyjävelallinen, b) ostaja sekä c) velkoja, jonka saatavia myyjävelalliselta järjestelyn avulla suoritetaan. Ostaja voi suorittaa kauppahinnan tai osan siitä joko suoraan velkojalle tai ensiksi myyjävelalliselle, joka sittemmin maksaa näin saamillaan varoilla velkojaan. Vaihtoehtoisesti ostaja ottaa kauppahinnan lyhennyksenä vastatakseen tietyistä myyjävelallisen veloista. Tutkimuksen yleisenä lähtökohtana on, että kauppahinta on käypä, joten kaupan lahjanluontoisuuteen liittyvät takaisinsaantiriskit sivuutetaan tutkimuksessa. Täten tutkielman keskiössä on kysymys siitä, miten tällaisiin kolmikantajärjestelyihin on suhtauduttava velkojien välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta suojelevien takaisinsaantilain säännösten ja periaatteiden valossa. Kolmikantajärjestelyihin liittyviä takaisinsaantiriskejä tarkastellaan sekä ostajan että velkojan näkökulmasta.
Tutkimustapa on lainopillinen, ja tutkimus painottuu aineelliseen insolvenssioikeuteen. Tutkimus perustuu kirjalliseen lähdeaineistoon. Keskeisimpiä lähdeteoksia ovat muun muassa Tuomisto, Jarmo: Takaisinsaanti (Vilna 2012); Lennander, Gertrud: Återvinning i konkurs (Stockholm 2013); Renman, Hans: Återvinning enligt 4 kap. konkurslagen (Stockholm 2013) sekä Koulu, Risto: Palautus- ja korvausvastuu konkurssitakaisinsaannissa (Jyväskylä 1999). Lähteinä käytetään myös erityisesti suomalaista ja ruotsalaista oikeuskäytäntöä.
Tutkimuksessa selviää, että substanssikaupan yhteydessä tehdyt kolmikantajärjestelyt ovat erittäin alttiita takaisinsaannille. Järjestelyn objektiivisen kokonaisarvioinnin perusteella maksusuoritus voi olla luokiteltavissa epätavallisen maksuvälineen käytöksi. Toisaalta ostajakaan ei ole turvassa takaisinsaannilta pelkästään sen perusteella, että kauppahinta on ollut käypä. Ostajalla on täten varsin korkea lojaliteettivelvollisuus myyjävelallisen velkojia kohtaan.
Tutkielmassa tarkasteltavissa kolmikantajärjestelyissä on osallisena vähintään kolme tahoa, jotka ovat a) myyjävelallinen, b) ostaja sekä c) velkoja, jonka saatavia myyjävelalliselta järjestelyn avulla suoritetaan. Ostaja voi suorittaa kauppahinnan tai osan siitä joko suoraan velkojalle tai ensiksi myyjävelalliselle, joka sittemmin maksaa näin saamillaan varoilla velkojaan. Vaihtoehtoisesti ostaja ottaa kauppahinnan lyhennyksenä vastatakseen tietyistä myyjävelallisen veloista. Tutkimuksen yleisenä lähtökohtana on, että kauppahinta on käypä, joten kaupan lahjanluontoisuuteen liittyvät takaisinsaantiriskit sivuutetaan tutkimuksessa. Täten tutkielman keskiössä on kysymys siitä, miten tällaisiin kolmikantajärjestelyihin on suhtauduttava velkojien välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta suojelevien takaisinsaantilain säännösten ja periaatteiden valossa. Kolmikantajärjestelyihin liittyviä takaisinsaantiriskejä tarkastellaan sekä ostajan että velkojan näkökulmasta.
Tutkimustapa on lainopillinen, ja tutkimus painottuu aineelliseen insolvenssioikeuteen. Tutkimus perustuu kirjalliseen lähdeaineistoon. Keskeisimpiä lähdeteoksia ovat muun muassa Tuomisto, Jarmo: Takaisinsaanti (Vilna 2012); Lennander, Gertrud: Återvinning i konkurs (Stockholm 2013); Renman, Hans: Återvinning enligt 4 kap. konkurslagen (Stockholm 2013) sekä Koulu, Risto: Palautus- ja korvausvastuu konkurssitakaisinsaannissa (Jyväskylä 1999). Lähteinä käytetään myös erityisesti suomalaista ja ruotsalaista oikeuskäytäntöä.
Tutkimuksessa selviää, että substanssikaupan yhteydessä tehdyt kolmikantajärjestelyt ovat erittäin alttiita takaisinsaannille. Järjestelyn objektiivisen kokonaisarvioinnin perusteella maksusuoritus voi olla luokiteltavissa epätavallisen maksuvälineen käytöksi. Toisaalta ostajakaan ei ole turvassa takaisinsaannilta pelkästään sen perusteella, että kauppahinta on ollut käypä. Ostajalla on täten varsin korkea lojaliteettivelvollisuus myyjävelallisen velkojia kohtaan.