Wilma-viestintä kodin ja koulun yhteistyössä - opettajien kokemuksia työssään ja vanhemman roolissa
Mustonen, Marjaana (2017-08-02)
Wilma-viestintä kodin ja koulun yhteistyössä - opettajien kokemuksia työssään ja vanhemman roolissa
Mustonen, Marjaana
(02.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää niiden opettajien kokemuksia Wilma-viestinnästä, jotka käyttävät Wilmaa samanaikaisesti opettajan ja vanhemman roolissa kodin ja koulun yhteistyössä. Tässä työssä heistä käytettiin nimitystä opettaja-vanhemmat. Lisäksi tarkasteltiin, vaikuttavatko nämä roolit toisiinsa viestinnän käytännöissä ja viestintään suhtautumisessa.
Tämän laadullisen tutkimuksen menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin syksyn ja alkutalven 2016 aikana Porin ja Rauman välisellä alueella asuville tai työskenteleville opettajille (n=10). Halukkuutta tutkimukseen osallistumiseen kysyttiin henkilökohtaisesti tai sähköpostilla. Aineistoon kuuluu neljän luokanopettajan, neljän aineenopettajan ja kahden erityisopettajan haastattelut. Opettajat valikoitiin eri koulutustaustan omaavista opettajista laajemman näkökulman saamiseksi.
Pääsääntöisesti Wilman tuomat muutokset kodin ja koulun väliseen viestintään koettiin positiivisiksi. Wilma vapautti viestinnän aikasidonnaisuuden ja nopeutti viestintää. Kirjaamiseen kului kuitenkin yhä enemmän aikaa ja väärinkäsitysten mahdollisuus oli aina läsnä viestinnässä. Positiivisen palautteen merkitys nähtiin suurena sekä opettajan, oppilaan että vanhemman näkökulmasta. Negatiivisilla merkinnöillä oli tärkeä merkityksensä oppilaan ja oman lapsen koulutyöskentelyn seuraamisessa. Keskeistä oli molempien merkintöjen käyttäminen tarvittaessa, ettei Wilma näyttäydy liian negatiivisena välineenä.
Opettajan ja vanhemman roolin koettiin tukevan toisiaan viestinnässä. Wilma oli tutumpi ja viestinnän sanamuotoja harkittiin ja peilattiin omiin kokemuksiin. Positiivisen palautteen saaminen omasta lapsesta näytti lisäävän positiivisten merkintöjen käyttöä omassa työssä. Oman lapsen asioita hoitaessa opettajan ammattiroolia ei haluttu korostaa. Opettajan ammatti vaikutti nostavan kynnystä ottaa lapsen kouluun yhteyttä, sillä lapsen opettajaa ei haluttu kuormittaa pienillä asioilla. Opettajien kokemuksissa Wilma-viestinnästä ei ollut suuria eroja eri koulutusryhmien välillä, vaan vaihtelut kokemuksissa olivat enimmäkseen yksilöllisiä.
Wilman koettiin lisänneen viestintää opettajan ja vanhemman välillä. Myös kollegoiden välinen ja moniammatillinen viestintä oli osittain siirtynyt Wilmaan. Vanhempien keskinäisen yhteistyön edistämiseen Wilman ei koettu vaikuttavan. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää, onko Wilman avulla mahdollista lisätä vanhempien verkostoitumista, mikä on osa kodin ja koulun yhteistyön tavoitteita. Toinen kiinnostava aihe on Wilman käyttäminen perheen sisällä, eli tavoittaako Wilma isät yhtälailla kuin äidit.
Tämän laadullisen tutkimuksen menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin syksyn ja alkutalven 2016 aikana Porin ja Rauman välisellä alueella asuville tai työskenteleville opettajille (n=10). Halukkuutta tutkimukseen osallistumiseen kysyttiin henkilökohtaisesti tai sähköpostilla. Aineistoon kuuluu neljän luokanopettajan, neljän aineenopettajan ja kahden erityisopettajan haastattelut. Opettajat valikoitiin eri koulutustaustan omaavista opettajista laajemman näkökulman saamiseksi.
Pääsääntöisesti Wilman tuomat muutokset kodin ja koulun väliseen viestintään koettiin positiivisiksi. Wilma vapautti viestinnän aikasidonnaisuuden ja nopeutti viestintää. Kirjaamiseen kului kuitenkin yhä enemmän aikaa ja väärinkäsitysten mahdollisuus oli aina läsnä viestinnässä. Positiivisen palautteen merkitys nähtiin suurena sekä opettajan, oppilaan että vanhemman näkökulmasta. Negatiivisilla merkinnöillä oli tärkeä merkityksensä oppilaan ja oman lapsen koulutyöskentelyn seuraamisessa. Keskeistä oli molempien merkintöjen käyttäminen tarvittaessa, ettei Wilma näyttäydy liian negatiivisena välineenä.
Opettajan ja vanhemman roolin koettiin tukevan toisiaan viestinnässä. Wilma oli tutumpi ja viestinnän sanamuotoja harkittiin ja peilattiin omiin kokemuksiin. Positiivisen palautteen saaminen omasta lapsesta näytti lisäävän positiivisten merkintöjen käyttöä omassa työssä. Oman lapsen asioita hoitaessa opettajan ammattiroolia ei haluttu korostaa. Opettajan ammatti vaikutti nostavan kynnystä ottaa lapsen kouluun yhteyttä, sillä lapsen opettajaa ei haluttu kuormittaa pienillä asioilla. Opettajien kokemuksissa Wilma-viestinnästä ei ollut suuria eroja eri koulutusryhmien välillä, vaan vaihtelut kokemuksissa olivat enimmäkseen yksilöllisiä.
Wilman koettiin lisänneen viestintää opettajan ja vanhemman välillä. Myös kollegoiden välinen ja moniammatillinen viestintä oli osittain siirtynyt Wilmaan. Vanhempien keskinäisen yhteistyön edistämiseen Wilman ei koettu vaikuttavan. Jatkossa olisi mielenkiintoista selvittää, onko Wilman avulla mahdollista lisätä vanhempien verkostoitumista, mikä on osa kodin ja koulun yhteistyön tavoitteita. Toinen kiinnostava aihe on Wilman käyttäminen perheen sisällä, eli tavoittaako Wilma isät yhtälailla kuin äidit.