Opettajan verkostot ja toimijuus. Yhteysopettajan kokemuksia liikuntaverkostotyöstä ja toimijuudestaan koulupäivän liikunnallistamisessa
Tontti, Tiina (2017-08-04)
Opettajan verkostot ja toimijuus. Yhteysopettajan kokemuksia liikuntaverkostotyöstä ja toimijuudestaan koulupäivän liikunnallistamisessa
Tontti, Tiina
(04.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta pyritään kehittämään yhteiskunnassa monella tasolla. Liikkuva koulu -ohjelma on koulussa tapahtuvan liikkumisen lisäämiseen pyrkivä toimintatapa. Tutkimuksessa tarkasteltiin Liikkuva koulu -ohjelmaan pohjautuvan Mikkelin kaupungin koulujen liikuntaverkoston toimintaa opettajien kokemana. Osallistujien kokemusten ja oman toimijuuden määritelmien pohjalta muodostettiin kuvaus verkoston toiminnan vaikutuksista liikkuvan koulupäivän edistämisessä sekä verkostotoiminnan kehittämistarpeista.
Tutkimusaineisto kerättiin toukokuun ja syyskuun 2016 välisenä aikana haastattelemalla kahtatoista liikuntaverkostoon osallistunutta liikunnan yhteysopettajaa heidän kokemuksiinsa liittyvällä teemahaastattelulla. Tutkimuksen näkökulma liikuntaverkostotoimintaan pohjautui Engestömin (1987) luomaan toimintajärjestelmän rakennemalliin. Opettajien oman toimijuuden tarkastelun pohjana oli Banduran (2001) sosiaalikognitiivinen määritelmä. Toimijuuden tarkastelun kautta yksilön oma toiminta kytkeytyy opettajan yhteisöjen, verkoston ja oman koulun toimintaan. Litteroitua haastatteluaineistoa tarkasteltiin laadullisin menetelmin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tavoitteena oli löytää aineistosta eroavaisuuksia monipuolisen kokemusten kuvaamisen kautta, sekä yhtäläisyyksiä verkostotoiminnan kehittämistarpeiden muodossa.
Opettajat kokivat saaneensa liikuntaverkostosta konkreettisia välineitä koulupäivän liikkumiseen ja kertoivat havainneensa muutoksia omassa tai kollegoidensa ajattelussa. Välitunneille tulleet sääntömuutokset koettiin positiivisina yhteisöllisyyden kannalta. Haastavaksi koettiin ajankäyttö ja entisellään säilynyt työjako. Liikuntaverkoston tavoitteena oleva oppilaiden liikkumisen lisääminen oli saavutettu vasta osittain, sillä yhteysopettajien mukaan verkostomainen toiminta ei ollut vielä konkretisoitunut koulujen sisäisessä toiminnassa. Moni opettaja kertoi jääneensä koulussaan yksin liikkuvan koulupäivän toteuttamisen kanssa.
Tutkimuksen perusteella oppilaiden osallisuuden lisääminen, opettajien tiimimäinen toiminta ja muu osaamisen jakaminen koulun sisällä voidaan nähdä tärkeinä keinoina liikkuvan koulupäivän kehittämiseksi kouluyhteisössä. Opettajien ajattelun muutokset, koko yhteisön osallistuminen sekä oppilaiden ja opettajien liikuntasuhteet vaativat edelleen tietoista kehittämistä liikkuvan koulupäivän toimintakentässä.
Tutkimusaineisto kerättiin toukokuun ja syyskuun 2016 välisenä aikana haastattelemalla kahtatoista liikuntaverkostoon osallistunutta liikunnan yhteysopettajaa heidän kokemuksiinsa liittyvällä teemahaastattelulla. Tutkimuksen näkökulma liikuntaverkostotoimintaan pohjautui Engestömin (1987) luomaan toimintajärjestelmän rakennemalliin. Opettajien oman toimijuuden tarkastelun pohjana oli Banduran (2001) sosiaalikognitiivinen määritelmä. Toimijuuden tarkastelun kautta yksilön oma toiminta kytkeytyy opettajan yhteisöjen, verkoston ja oman koulun toimintaan. Litteroitua haastatteluaineistoa tarkasteltiin laadullisin menetelmin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tavoitteena oli löytää aineistosta eroavaisuuksia monipuolisen kokemusten kuvaamisen kautta, sekä yhtäläisyyksiä verkostotoiminnan kehittämistarpeiden muodossa.
Opettajat kokivat saaneensa liikuntaverkostosta konkreettisia välineitä koulupäivän liikkumiseen ja kertoivat havainneensa muutoksia omassa tai kollegoidensa ajattelussa. Välitunneille tulleet sääntömuutokset koettiin positiivisina yhteisöllisyyden kannalta. Haastavaksi koettiin ajankäyttö ja entisellään säilynyt työjako. Liikuntaverkoston tavoitteena oleva oppilaiden liikkumisen lisääminen oli saavutettu vasta osittain, sillä yhteysopettajien mukaan verkostomainen toiminta ei ollut vielä konkretisoitunut koulujen sisäisessä toiminnassa. Moni opettaja kertoi jääneensä koulussaan yksin liikkuvan koulupäivän toteuttamisen kanssa.
Tutkimuksen perusteella oppilaiden osallisuuden lisääminen, opettajien tiimimäinen toiminta ja muu osaamisen jakaminen koulun sisällä voidaan nähdä tärkeinä keinoina liikkuvan koulupäivän kehittämiseksi kouluyhteisössä. Opettajien ajattelun muutokset, koko yhteisön osallistuminen sekä oppilaiden ja opettajien liikuntasuhteet vaativat edelleen tietoista kehittämistä liikkuvan koulupäivän toimintakentässä.