Erityisliikunta osana liikuntakulttuuria – vammaiset lapset ja nuoret liikunnan harrastajina
Matintalo, Heli (2017-08-08)
Erityisliikunta osana liikuntakulttuuria – vammaiset lapset ja nuoret liikunnan harrastajina
Matintalo, Heli
(08.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin millaisia vaikutuksia erityisurheiluharrastuksella on vammaisen harrastajan elämään vanhemman tai huoltajan näkökulmasta. Lisäksi tutkittiin sitä, mitkä tekijät vaikuttavat liikunnallisen tasa-arvon toteutumiseen erityisliikunnan ja tavallisen liikunnan välillä vanhemman tai huoltajan näkökulmasta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tutkimusta varten suoritettiin viisi haastattelua, mutta osallistujia oli kuusi, sillä yksi pariskunta tahtoi vastata kysymyksiin yhdessä. Kaikilla haastateltavilla oli erityisliikuntaa urheiluseurassa harrastava lapsi tai nuori. Haastateltavien lasten ja nuorten ikähaarukka oli 10-26 – vuotiaat. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Saadut tutkimustulokset teemoiteltiin tutkimuskysymysten mukaan.
Tutkimuksen mukaan erityisliikuntaharrastus urheilujoukkueessa on vaikuttanut lapsen tai nuoren elämään viidellä eri tavalla: kuntoutuksen, itsenäistymisen, sosiaalisten taitojen, itsensä toteuttamisen sekä itsetunnon kohottamisen kautta. Kaikki haastateltavat olivat yksimielisiä kaikkien muiden teemojen positiivisesta vaikutuksesta paitsi sosiaalisten taitojen kehittymisestä. Teema oli ristiriitainen, sillä haastatteluissa esille nousi vammaisten lasten ja nuorten hankaluus luoda ystävyyssuhteita sekä se, miten erityisurheilujoukkueen luomat olosuhteet eivät edistä tilannetta. Tutkimuksessa löytyi neljä liikunnallisen tasa-arvon toteutumisen vaikuttavia tekijöitä: oma aktiivisuus, kunnan harrastustarjonta, urheiluseurojen aktiivisuus ja media. Oma aktiivisuus nähtiin selvästi tärkeimpänä tekijänä liikunnallisen tasa-arvon toteutumisessa ja median osuutta pidettiin muita tekijöitä pienempänä.
Tutkimus osoitti sen, että vaikka erityisliikunnan ja sen kehityksen suhteen ollaan kulkemassa oikeaan suuntaan ja oikeita työkaluja käyttäen, tehtävää riittää vielä. Erityisliikunnan asemaa tulisi edistää markkinoinnin, koulutettujen ohjaajien, joustavien tukitoimien sekä kuntien ja urheiluseurojen panostuksen voimin. Kuntien tulisi huolehtia, että kaikilla halukkailla on mahdollisuus liikkua haluamallaan tavalla ja seurojen tulisi täydentää kunnan harrastusmahdollisuuksia.
Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tutkimusta varten suoritettiin viisi haastattelua, mutta osallistujia oli kuusi, sillä yksi pariskunta tahtoi vastata kysymyksiin yhdessä. Kaikilla haastateltavilla oli erityisliikuntaa urheiluseurassa harrastava lapsi tai nuori. Haastateltavien lasten ja nuorten ikähaarukka oli 10-26 – vuotiaat. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Saadut tutkimustulokset teemoiteltiin tutkimuskysymysten mukaan.
Tutkimuksen mukaan erityisliikuntaharrastus urheilujoukkueessa on vaikuttanut lapsen tai nuoren elämään viidellä eri tavalla: kuntoutuksen, itsenäistymisen, sosiaalisten taitojen, itsensä toteuttamisen sekä itsetunnon kohottamisen kautta. Kaikki haastateltavat olivat yksimielisiä kaikkien muiden teemojen positiivisesta vaikutuksesta paitsi sosiaalisten taitojen kehittymisestä. Teema oli ristiriitainen, sillä haastatteluissa esille nousi vammaisten lasten ja nuorten hankaluus luoda ystävyyssuhteita sekä se, miten erityisurheilujoukkueen luomat olosuhteet eivät edistä tilannetta. Tutkimuksessa löytyi neljä liikunnallisen tasa-arvon toteutumisen vaikuttavia tekijöitä: oma aktiivisuus, kunnan harrastustarjonta, urheiluseurojen aktiivisuus ja media. Oma aktiivisuus nähtiin selvästi tärkeimpänä tekijänä liikunnallisen tasa-arvon toteutumisessa ja median osuutta pidettiin muita tekijöitä pienempänä.
Tutkimus osoitti sen, että vaikka erityisliikunnan ja sen kehityksen suhteen ollaan kulkemassa oikeaan suuntaan ja oikeita työkaluja käyttäen, tehtävää riittää vielä. Erityisliikunnan asemaa tulisi edistää markkinoinnin, koulutettujen ohjaajien, joustavien tukitoimien sekä kuntien ja urheiluseurojen panostuksen voimin. Kuntien tulisi huolehtia, että kaikilla halukkailla on mahdollisuus liikkua haluamallaan tavalla ja seurojen tulisi täydentää kunnan harrastusmahdollisuuksia.