Hunajamarinoitu kanallisuus. Piilotetun broilerin paljastaminen 2000-luvun kotimaisessa kaunokirjallisuudessa

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen broilerien eli lihantuotantokanojen representaatioita 2000-luvun kaunokirjallisuudessa. Kohdeaineistokseni valikoitui kolmetoista tekstiä eri lajityypeistä. Aineisto on laaja, sillä yksi tutkimukseni tavoitteista on kartoittaa broilereista kirjoittamisen tapoja. Aineistoon kuuluvat Anja Snellmanin romaani Safari Club (2001), Seita Parkkolan ja Niina Revon nuortenromaani Lupaus (2007), Johanna Sinisalon romaani Enkelten verta (2011), Laura Gustafssonin romaani Anomalia (2013), Inga Röningin romaani Unisammakko (2016), Raisa Lardot'n novelli numero 72 kokoelmasta Eläimellisiä tarinoita (2006), Riikka Ala-Harjan novelli ˮNälkäˮ antologiasta Granta 1: Ruoka (2013), Antti Holman novelli ˮJeesus ja Joeyˮ antologiasta Granta 4: Seksi, Topi Paalasen runo (2007) Saimaan runokiertue -blogista, Harry Salmenniemen runoteos Texas, sakset (2010), Antti Nylenin essee ˮMitä lihansyöjä tekee?ˮ kokoelmasta Halun ja epäluulon esseet (2010) sekä Anu Silfverbergin essee ˮNormaaliˮ kokoelmasta Luonto pakastimessa (2011).

Broilerintuotannossa broilerien elämä piilotetaan järjestelmällisesti ihmisiltä. Broilereita kuvaava kaunokirjallisuus voi murentaa tätä piilottamisen järjestelmää. Tutkin työssäni, miten kaunokirjallisuudessa tehdään broilerien kanallisuutta ihmisille havaituksi ja olevaksi, eli miten piilotettuja broilereita paljastetaan. Keskeisiksi paljastamisen tavoiksi osoittautuvat broilereihin kohdistetun väkivallan ja sen piilottamisen kuvailu, sekä tämän väkivallan suhteuttaminen intersektionaalisesti ihmisten väliseen väkivaltaan. Lisäksi osoitan broilerirepresentaatioita tarkastelemalla, että tuotantoeläinten representaatiot ovat ei-inhimillisten eläinten joukossa erityistapaus, jota koskevat omat eettiset kysymyksensä.

Tutkimukseni lähtökohta on ajatus, että tuotantoeläinten representaatiot vaikuttavat todellisten tuotantoeläinten elämään. Etsin työssäni sellaisia broilerien representaatioita ja lukemisen tapoja, joilla olisi broilereille hyviä seurauksia. Hyvän määrittelyssä tukeudun Martha Nussbaumin toimintavalmiuksien teoriaan. Lisäksi hyödynnän ekofeministisiä, ekokriittisiä ja kriittisen eläintutkimuksen alueelle paikantuvia teorioita, etenkin Josephine Donovanin huolenpidon estetiikkaa, Carol Adamsin teoriaa poissaolevasta viittauskohteesta ja Karoliina Lummaan käsitettä olevaksi kertominen.