“Työhyvinvointi on ihmisist kiinni” – Tapaustutkimus suorittavan työn tekijöiden työhyvinvointikäsityksistä Teollisuusyritys Oy:ssä

Abstract

Työhyvinvoinnin kehittämiseksi tehtävien toimenpiteiden tulisi perustua eri tahojen, kuten johdon, työterveyshuollon, työsuojelun ja työntekijöiden yhteisiin näkemyksiin. Suorittavaa työtä tekevien työntekijöiden näkemykset ovat kuitenkin jääneet tutkimuksessa varsin vähälle huomiolle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen kokonaiskuva työhyvinvoinnista muodostuu Teollisuusyritys Oy:n työntekijöiden ajatusten perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena ei siis ole tutkia työhyvinvoinnin tasoa, vaan niitä tekijöitä, jotka työntekijöiden käsitysten mukaan muodostavat sen. Päätutkimusongelmana on Millainen kokonaiskuva työhyvinvoinnista muodostuu Teollisuusyritys Oy:n työntekijöiden käsitysten perusteella? Tutkimuksen alaongelmana on Millaisiksi työntekijät kokevat sekä oman että työnantajan roolin työhyvinvoinnin rakentumisessa?

Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka konteksti on Teollisuusyritys Oy. Empiria muodostuu 13 teemahaastattelusta ja niiden analyysin pohjana käytetään viitekehysanalyysia, joka perustuu työhyvinvoinnin portaisiin. Se antaa tutkimukselle puitteet, joiden mukaan käsitellään muita aiheeseen liittyviä teorioita sekä aineistosta nousevia teemoja. Tutkimuksessa työhyvinvoinnin muodostumisen kannalta keskeisiksi tekijöiksi nousevat ihmissuhteet ja ilmapiiri, kokemus siitä, että työnantaja välittää työntekijöistä sekä yksilöllinen kokemus aikaansaamisesta. Lisäksi työhyvinvoinnin perustan todetaan muodostuvan työkyvyn ja turvallisuuden pohjalta. Tutkimus antaa myös viitteitä siitä, että turvattomuus saattaa tehdä tyhjäksi tunnistettuja työhyvinvoinnin osatekijöitä. Roolit ja vastuut eri osatekijöiden suhteen vaihtelevat työnantajan ja työntekijän välillä: aikaansaamisen kokemuksen vastuu jakautuu molemmille, kun taas ihmissuhteet ovat lähes täysin työntekijöiden vastuulla ja työnantajan välittäminen lähes kokonaan työnantajan vastuulla.

Empiirisen aineiston ja analyysin perusteella ei ole hahmotettavissa selvää hierarkiaa työhyvinvoinnin osatekijöiden välille, vaan ne vaikuttavat myös toinen toisiinsa. Muodostettu malli ei noudata myöskään klassista työhyvinvoinnin jakoa fyysiseen, sosiaaliseen ja psyykkiseen työhyvinvointiin, sillä tällaisia jakolinjoja ei tutkimuksen aineistossa esiinny. Työhyvinvoinnin todetaan olevan koko organisaation henkilöstön yhteisen työn tulos, ja vastuu sen rakentumisen suhteen jakautuu sekä työnantajalle että työntekijälle.

Jatkotutkimusmahdollisuutena ilmeisin on sen tutkiminen, onko esitetty malli yleistettävissä muihin teollisuusorganisaatioihin. Mikäli malli olisi yleistettävissä, olisi hyödyllistä tutkia onko työhyvinvoinnin osa-alueiden väliltä löydettävissä hierarkiaa. Osa-alueiden välisten suhteiden tutkiminen toisi myös todennäköisesti työhyvinvointikeskusteluun uutta, mielenkiintoista tietoa.