Porolaidunnuksen vaikutukset lumensyvyyteen ja sulamiseen
Törhönen, Anni (2017-08-08)
Porolaidunnuksen vaikutukset lumensyvyyteen ja sulamiseen
Törhönen, Anni
(08.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Lumipeitteellä on eniten merkitystä maanpinnan energiatasapainoon keväisin lumen sulamisaikana. Tundra-alueilla lumen alueelliseen jakautumiseen vaikuttavat säätekijät, pinnanmuodot, maaperän ominaisuudet sekä kasvillisuus, joka riippuen kasvillisuustyypistä voi joko lisätä tai vähentää lumen syvyyttä, ja hidastaa tai nopeuttaa lumen sulamista. Porot ovat skandinaavisten ekosysteemien dominoivin laji, ja porolaidunnus vaikuttaa lumen syvyyteen ja sulamiseen lähinnä kasvillisuuden kautta. Ilmastonmuutos tehostaa kasvillisuuden kasvua arktisilla alueilla, mistä johtuen alueet pensakoituvat (engl. shrubification) ja runsaamman pensaskasvillisuuden on todettu voimistavan lumen keväistä sulamista. Porolaidunnuksen on todettu hillitsevän pensakoitumista ja hidastavan lumen sulamista.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin porolaidunnuksen vaikutuksia lumipeitteen syvyyteen ja sulamiseen Pohjois-Lapissa viidellä koealalla, kahdella sulamiskaudella. Tutkimuksen pääaineisto koostui riistakameroiden valokuvista, jotka oli otettu sekä koealojen laiduntamattomilta eli poroilta eristetyiltä alueilta, että laidunnetuilta alueilta, joilla porolaidunnusta ei ollut rajoitettu. Valokuvissa näkyvien mittatikkujen avulla määritettiin päivittäinen lumensyvyys kullekin alueelle lumen sulamiskausilta. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin paikkatietomenetelmin koealojen lähiympäristöjen topografisia ominaisuuksia korkeusmallista ja kasvillisuuden runsautta satelliittikuvasta, sekä verrattiin koealojen maaperän lämpötila- ja kosteusaineistojen yhteyttä lumensyvyyteen.
Lumensyvyys vaihteli laiduntamattomien ja laidunnettujen alueiden välillä, laidunnettujen alueiden ollessa huomattavasti vähälumisempia. Lumi myös suli aikaisemmin laidunnetuilta alueilta. Lumipeitteen syvyys ja sulaminen vaihtelivat myös alueellisesti, ja vaihtelu oli sidoksissa alueiden erityispiirteisiin, kuten pinnanmuotoihin ja kasvillisuuteen. Maaperän lämpötila ja usein myös kosteus olivat korkeampia alueilla, joilla lumikerros oli syvempi. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta porolaidunnuksella olevan merkittävä vaikutus tundra-alueiden lumidynamiikkaan, mutta vaikutus on riippuvainen alueellisista ja paikallisista ympäristötekijöistä.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin porolaidunnuksen vaikutuksia lumipeitteen syvyyteen ja sulamiseen Pohjois-Lapissa viidellä koealalla, kahdella sulamiskaudella. Tutkimuksen pääaineisto koostui riistakameroiden valokuvista, jotka oli otettu sekä koealojen laiduntamattomilta eli poroilta eristetyiltä alueilta, että laidunnetuilta alueilta, joilla porolaidunnusta ei ollut rajoitettu. Valokuvissa näkyvien mittatikkujen avulla määritettiin päivittäinen lumensyvyys kullekin alueelle lumen sulamiskausilta. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin paikkatietomenetelmin koealojen lähiympäristöjen topografisia ominaisuuksia korkeusmallista ja kasvillisuuden runsautta satelliittikuvasta, sekä verrattiin koealojen maaperän lämpötila- ja kosteusaineistojen yhteyttä lumensyvyyteen.
Lumensyvyys vaihteli laiduntamattomien ja laidunnettujen alueiden välillä, laidunnettujen alueiden ollessa huomattavasti vähälumisempia. Lumi myös suli aikaisemmin laidunnetuilta alueilta. Lumipeitteen syvyys ja sulaminen vaihtelivat myös alueellisesti, ja vaihtelu oli sidoksissa alueiden erityispiirteisiin, kuten pinnanmuotoihin ja kasvillisuuteen. Maaperän lämpötila ja usein myös kosteus olivat korkeampia alueilla, joilla lumikerros oli syvempi. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta porolaidunnuksella olevan merkittävä vaikutus tundra-alueiden lumidynamiikkaan, mutta vaikutus on riippuvainen alueellisista ja paikallisista ympäristötekijöistä.