”Ulos kuutiosta!” Vapaa-ajan avustuksen merkitys vaikeavammaisen ihmisen valtaistumiseen
Lesonen, Matti (2017-08-09)
”Ulos kuutiosta!” Vapaa-ajan avustuksen merkitys vaikeavammaisen ihmisen valtaistumiseen
Lesonen, Matti
(09.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa kartoitetaan haastattelujen avulla henkilökohtaisen avustajien suorittaman vapaa-ajan avustustoiminnan merkitystä vaikeavammaisen henkilön elämään. Tarkoituksena on tuoda esiin avustetun vapaa-ajan toiminnan vaikutuksia avustettavien valtaistumiseen. Valtaistuminen on minäkuvan ja mahdollisuuskäsitteiden pohjalle rakennettua itsetuntoa, ja sen tukeminen tulisi olla olennainen osa henkilökohtaisen avustuksen tavoitteita.
Aineisto kerättiin haastattelemalla vapaamuotoisesti kahdeksaa eri-ikäistä, samassa varsinaissuomalaisessa asumispalveluyksikössä asuvaa, vaikeavammaista henkilöä. Tarkoituksena on pyrkiä fenomenologian lähtökohdasta ymmärtämään millaisena vaikeavammaiseksi luokiteltu ihminen kokee vapaa-ajan avustuksen merkityksen. Lisäksi selvitin, onko vapaa-ajan avustuksella vaikutusta vaikeavammaisen henkilön valtaistumiseen tai käsityksiin itsestään ja omista mahdollisuuksistaan osallistua yhteiskuntaan.
Haastatteluista kävi ilmi vapaa-ajan avustuksen merkitys elämänhallinnan tunnetta lisäävänä tekijänä eritoten työnantajuuden tunteen kautta. Avustettava on henkilökohtaisen avustajansa työnantaja ja työnantajuus koettiin yhteiskunnan antamana vastuuna ja merkkinä kyvystä osallistua yhteiskuntaan sen täysvaltaisena jäsenenä. Työnantajuuden tuoma vastuullistaminen tulisi tulevaisuudessa liittää yhdeksi henkilökohtaisen avustamisen tavoitteista. Haastatteluissa kävi myös ilmi eri instituutioiden säästö- ja tehostamistoimien aiheuttama pelko elämänhallinnan menettämisestä. Tämä pelko heikentää henkilökohtaisen avustuksen vapaa-ajan toiminnan asiakkaan valtaistumisen tavoitetta.
Aineisto kerättiin haastattelemalla vapaamuotoisesti kahdeksaa eri-ikäistä, samassa varsinaissuomalaisessa asumispalveluyksikössä asuvaa, vaikeavammaista henkilöä. Tarkoituksena on pyrkiä fenomenologian lähtökohdasta ymmärtämään millaisena vaikeavammaiseksi luokiteltu ihminen kokee vapaa-ajan avustuksen merkityksen. Lisäksi selvitin, onko vapaa-ajan avustuksella vaikutusta vaikeavammaisen henkilön valtaistumiseen tai käsityksiin itsestään ja omista mahdollisuuksistaan osallistua yhteiskuntaan.
Haastatteluista kävi ilmi vapaa-ajan avustuksen merkitys elämänhallinnan tunnetta lisäävänä tekijänä eritoten työnantajuuden tunteen kautta. Avustettava on henkilökohtaisen avustajansa työnantaja ja työnantajuus koettiin yhteiskunnan antamana vastuuna ja merkkinä kyvystä osallistua yhteiskuntaan sen täysvaltaisena jäsenenä. Työnantajuuden tuoma vastuullistaminen tulisi tulevaisuudessa liittää yhdeksi henkilökohtaisen avustamisen tavoitteista. Haastatteluissa kävi myös ilmi eri instituutioiden säästö- ja tehostamistoimien aiheuttama pelko elämänhallinnan menettämisestä. Tämä pelko heikentää henkilökohtaisen avustuksen vapaa-ajan toiminnan asiakkaan valtaistumisen tavoitetta.