Yksilöllisen oppimisen opetusmalli matematiikassa – tapaustutkimus itseohjautuvuuden ja minäpystyvyyden tukemisesta ensimmäisellä luokalla
Puolamäki, Joonas (2017-08-09)
Yksilöllisen oppimisen opetusmalli matematiikassa – tapaustutkimus itseohjautuvuuden ja minäpystyvyyden tukemisesta ensimmäisellä luokalla
Puolamäki, Joonas
(09.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Suomalaisten peruskoulun oppilaiden matemaattinen osaaminen ja motivaatio oppiainetta kohtaan ovat olleet laskussa 2000-luvulla. (Kupari ym. 2013) Oppilaiden matematiikkasuhteesta voi muodostua koulutaipaleella ongelmallinen, sillä huono menestyminen linkittyy usein heikkoon motivaatioon ja negatiiviseen asenteeseen oppiainetta kohtaan. (Tuohilampi & Hannula, 2013)
Korjaavaksi toimenpiteeksi on opetussuunnitelmassa (POPS 2014) sekä opettajien toimesta ehdotettu opiskelusisältöjen ja opiskelun kulun räätälöimistä yksilöllisiä tarpeita huomiovammaksi. Tämän ajatellaan tukevan oppilaan motivaatiota ja sitoutumista opiskeluun. (Deci & Ryan, 2000) Yksilöllisen mallin ajatellaan tukevan sekä vahvoja että heikkoja osaajia. Näin oppilaille saataisiin luotua Banduran (1997) ajattelun mukaista pystyvyyden tunnetta oppimiseen.
Tutkimuksessa selvitettiin tapaustutkimuksen keinoin, miten yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää noudattavan ensimmäisen luokan oppilaat kokevat matematiikan opiskelun. Tutkimuksessa kartoitettiin luokan opetuskäytäntöjä ja toteutettiin kyselytutkimus ja osaamiskartoitus, joiden pohjalta oppilaat jaettiin heikkojen ja vahvojen osaajien fokusryhmiin haastatteluita varten. Haastattelusisältöjä analysoitiin laadullisen tutkimuksen keinoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta.
Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että luokan oppilaiden motivaatio ja asenne matematiikan opiskelua kohtaan ovat vahvoja. Opettaja on onnistunut luomaan positiivisen asenneilmapiirin matematiikkaa kohtaa ja viestittämään opiskeluun sitoutumisen tärkeyttä. Vahvojen ja heikkojen osaajien välillä on kuitenkin eroja minäpystyvyyden tunteessa sekä oppijaminäkuvassa. Huolestuttavaa on se, että heikot oppilaat kokevat koulunkäynnin vähentäneen uskoaan matematiikan osaamiseen ja oppimiseen.
Haastattelutulosten perusteella vaikuttaa siltä, että itseohjautuvuutta korostavassa oppimisympäristössä opetuksen auktoriteetti on siirtynyt luokkaopetukseen verrattuna opettajalta oppikirjalle, joka edustaa oppilaille minäkuvan muodostamisen välinettä ja toimii vahvasti taitojen mittarina, mikä vaikuttaa oppimistavoitteisiin ja oppimisen laatuun.
Aiheesta kaivattaisiinkin lisätutkimusta, joka loisi vankempaa teoriapohjaa ja vakuuttavuutta yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmien kehittämiselle.
Korjaavaksi toimenpiteeksi on opetussuunnitelmassa (POPS 2014) sekä opettajien toimesta ehdotettu opiskelusisältöjen ja opiskelun kulun räätälöimistä yksilöllisiä tarpeita huomiovammaksi. Tämän ajatellaan tukevan oppilaan motivaatiota ja sitoutumista opiskeluun. (Deci & Ryan, 2000) Yksilöllisen mallin ajatellaan tukevan sekä vahvoja että heikkoja osaajia. Näin oppilaille saataisiin luotua Banduran (1997) ajattelun mukaista pystyvyyden tunnetta oppimiseen.
Tutkimuksessa selvitettiin tapaustutkimuksen keinoin, miten yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmää noudattavan ensimmäisen luokan oppilaat kokevat matematiikan opiskelun. Tutkimuksessa kartoitettiin luokan opetuskäytäntöjä ja toteutettiin kyselytutkimus ja osaamiskartoitus, joiden pohjalta oppilaat jaettiin heikkojen ja vahvojen osaajien fokusryhmiin haastatteluita varten. Haastattelusisältöjä analysoitiin laadullisen tutkimuksen keinoin teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta.
Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että luokan oppilaiden motivaatio ja asenne matematiikan opiskelua kohtaan ovat vahvoja. Opettaja on onnistunut luomaan positiivisen asenneilmapiirin matematiikkaa kohtaa ja viestittämään opiskeluun sitoutumisen tärkeyttä. Vahvojen ja heikkojen osaajien välillä on kuitenkin eroja minäpystyvyyden tunteessa sekä oppijaminäkuvassa. Huolestuttavaa on se, että heikot oppilaat kokevat koulunkäynnin vähentäneen uskoaan matematiikan osaamiseen ja oppimiseen.
Haastattelutulosten perusteella vaikuttaa siltä, että itseohjautuvuutta korostavassa oppimisympäristössä opetuksen auktoriteetti on siirtynyt luokkaopetukseen verrattuna opettajalta oppikirjalle, joka edustaa oppilaille minäkuvan muodostamisen välinettä ja toimii vahvasti taitojen mittarina, mikä vaikuttaa oppimistavoitteisiin ja oppimisen laatuun.
Aiheesta kaivattaisiinkin lisätutkimusta, joka loisi vankempaa teoriapohjaa ja vakuuttavuutta yksilöllisen oppimisen opetusmenetelmien kehittämiselle.