Lasten harrastaminen ennen kouluikää. Perhetaustan merkitys harrastamisessa

Abstract

Aiemman tutkimuksen valossa harrastaminen on yhteydessä ihmisen hyvinvointiin ja myönteiseen kehitykseen. Harrastamisen on tutkittu olevan yhteydessä akateemiseen, sosiaaliseen ja henkiseen pärjäämiseen. Jo varhaislapsuudessa aloitetulla harrastamisella voi olla yhteys myöhempään pärjäämiseen elämän eri osa-alueilla. On kuitenkin huomattu, että kaikilla lapsilla ei ole samoja edellytyksiä harrastamiselle, vaikka suuri osa vanhemmista pitääkin lapsen harrastamista tärkeänä. Suomessa jopa puolella perheistä ei ole varaa urheiluseurojen harrastusmaksuihin. Myös sukupuolten harrastamisessa on löydetty eroja.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä pienet lapset harrastavat ja miten harrastaminen kehittyy vauvasta viiteen ikävuoteen mennessä. Haluttiin myös selvittää sukupuolen ja perhetaustan yhteyttä harrastamiseen. Perhetaustasta erityisen mielenkiinnon kohteiksi nousivat vanhempien sosioekonominen asema, perheen rakenne sekä kodin ulkopuoliseen päivähoitoon osallistuminen. Tutkimuksen aineisto saatiin Hyvän kasvun avaimet –seurantatutkimuksesta (ks. Lagström ym. 2013) ja sen tutkimusjoukko oli 781 varsinaissuomalaista lasta vanhempineen. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoitujen kysymyslomakkeiden avulla lasten kasvaessa ja se käsiteltiin kvantitatiivisin menetelmin.

Noin puolet lapsista harrasti 13 kuukauden iässä, jonka jälkeen harrastaminen romahti seuraavan vuoden aikana. Kolmen vuoden iässä lasten harrastaminen lähti kasvuun ja eniten lapset harrastivat 5-vuotiaina. Tytöt harrastivat poikia aktiivisemmin. Pojat harrastivat tyttöjä todennäköisemmin maila- ja joukkuepelejä, ja tytöt harrastivat poikia enemmän tanssia sekä jumppa-, voimistelu- ja temppukerhoja. Perheiden tulotaso oli positiivisesti yhteydessä lasten harrastamiseen. Isien koulutustasolla ei löydetty yhteyttä lasten harrastamiseen, mutta äitien koulutustason nousu kasvatti myös lasten harrastusaktiivisuutta. Kahden vanhemman perheiden lapset harrastivat todennäköisemmin kuin yksinhuoltajan lapset. Lisäksi vanhempien esikoislapset harrastivat todennäköisemmin kuin, jos isällä tai äidillä oli jo lapsia ennestään. Kotona päivät olevat lapset harrastivat päivähoidossa olevia lapsia todennäköisemmin.

Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa. Lasten harrastusmahdollisuudet eivät ole samanlaiset, sillä korkeamman tulotason perheiden lapset harrastavat enemmän kuin matalamman tulotason perheiden lapset. Opetus- ja kulttuuriministeriön harrastustakuuhanke on selvä viite, että hallituksessakin on herätty lasten eriarvoisiin mahdollisuuksiin. Tuloksista näkyi myös sukupuolen yhteys, sillä ensimmäisen viiden elinvuotensa aikana pojat harrastivat tyttöjä vähemmän.