Lääkärien ammattitaito ja sen valvonta sekä täydennyskoulutus

Abstract

Lääkärien täydennyskoulutusvelvollisuudesta säädetään Euroopan Parlamentin ja Neuvoston direktiivissä 2005/36/EY. Lääkärin työ voidaan nähdä koostuvan kokonaisuudesta, lääkäriydestä, mutta arvioitaessa täydennyskoulutuksen tarvetta, on ammattitaito jaettava osiin, joita voidaan käsitellä yhdessä tai erikseen. Analysoin fenomenografisesti miten sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaviranomainen, Valvira, käsitteellistää lääkärin ammattitaidon silloin, kun virasto turvaamistoimenpiteenä ammattitaidon puutteiden perusteella rajoittaa lääkärin ammattioikeutta tai poistaa sen. Valviran sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnan valvontapäätöksissä esitetyt lääkärien ammattitoiminnan puutteet tiivistyivät viiteen kategoriaan, jotka olivat 1) puutteet lääketieteellisessä asiantuntijuudessa, 2) kielitaidon puutteet ja vuorovaikutusongelmat, 3) uuden tiedon tai taidon oppimiseen liittyvät ongelmat, 4) kulttuuriset ongelmat ja 5) lääkärin henkilökohtaiseen elämään liittyvät ongelmat. Lääkärin ammattitaidon puutteet kietoutuivat eri kategorioiden muodostamien puutteiden kautta kokonaisuudeksi, joista oli ajoittain vaikea selvittää, missä ammattitaidon osa-alueessa lääkärillä ensisijaisesti oli puutetta. Päätöksissä korostui lääkärin työn keskeisen osa-alueen eli lääketieteellisen ammattitaidon, mutta myös kielitaidon, puutteet. Eri yhteyksissä on esitetty näkemyksiä lääkärin ammattioikeudesta pysyvänä ominaisuutena, joka saavutetaan lääkärin perusopintojen aikana. Tämän opinnäytetyö ei tukenut tätä väitettä, päinvastoin, alleviivasi lääkärien ammattioikeuksien valvonnan merkitystä tärkeänä osana potilasturvallisuuden varmistamista.