Opetuksen vaikutus valokovetuksen laatuun eri valmistajien valokovettajilla
Mattila, Jussi (2017-08-09)
Turun yliopisto
09.08.2017
Julkaisun pysyvä osoite on:
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708097965
http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201708097965
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on tutkia opetuksen vaikutusta yhdistelmämuovipaikkojen valokovetuksen laatuun käyttämällä neljää erilaista valokovettajaa. Lisäksi tutkimuksessa perehdytään eri valokovettajien eroihin. Tutkimuksen hypoteesina on, että valokovetuksen laatu paranee opetuksen myötä. Toisena hypoteesina on, että jokainen osallistuja valokovettaisi jokaisella valokovettajalla yli 10 J/cm2 sekä etualueella että taka-alueella.
Tutkimuksessa käytettiin hyväksi MARC-PS-simulaationukkea (MARC-PS™, BlueLight, NS, Canada). Laitteessa on sensorit d27:n okklusaalipinnalla ja dd11-21 approksimaalivälissä. Approksimaalivälissä etäisyys sensoriin hampaan pinnalta on 1 mm ja d27:ssa etäisyys sensoriin on 4mm. Tutkimuksessa on mukana 50 hammaslääketieteen opiskelijaa, joista jokainen suorittaa valokovetuksen kaikilla 4 valokovettajalla MARC-PS-simulaationuken molempiin sensoreihin. Valokovetuksessa välittynyt energia (J/cm2) mitattiin ja analysoitiin. Opiskelijoilla ei ollut tietoa tutkimuksen tarkoituksesta ennen tutkimuksen alkua. Ensimmäisen valokovetuskerran jälkeen osallistujille kerrottiin tutkimuksen tarkoitus ja heille annettiin henkilökohtaista opetusta valokovetuksesta. Toisen kierroksen jälkeen tuloksia verrattiin keskenään. Simulaatioiden lisäksi jokaiselle valokovettajalle tehtiin thermopile-mittaus, josta saatiin luotettavat tulokset jokaisen valokovettajan maksimaalisesta tehosta. Valokovettajista otettiin myös sädeprofiilit, joista käy ilmi valon jakautumisen valkokovettajan kärjen päässä.
Tuloksissa oli huomattavaa vaihtelua (2,9-26,8 J/cm2). Ennen- ja jälkeen-tuloksia verrattaessa huomataan, että jälkeen-tulokset olivat merkitsevästi parempia (p<0.05). Tulokset paranivat 1,6 J/cm2 (13%) 10 s valokovetuksen aikana. Jälkimmäisissä kovetuksissa 14% oli vähemmän kuin 10 J/cm2. Tuloksissa käy myös selville, että valokovetajien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja (p<0.05). Jokaisella valokovettajalla vaadittiin taka-alueella pidempi valokovetusaika, mikä johtuu etäisyyden kasvamisesta sensoriin. Vain ensimmäinen hypoteeseista todettiin oikeaksi.
Valokovettajien välisten erojen voidaan olettaa johtuvan valokovettajien tehoista, valon jakautumisesta ja muotoilusta. Tuloksien perusteella voidaan sanoa, että osa hammaslääkäreistä ei osaa käyttää valokovettajaa riittävän hyvin ja heidän taitojaan pitää parantaa. Opetuksen jälkeen tulokset paranevat merkittävästi.
Tutkimuksessa käytettiin hyväksi MARC-PS-simulaationukkea (MARC-PS™, BlueLight, NS, Canada). Laitteessa on sensorit d27:n okklusaalipinnalla ja dd11-21 approksimaalivälissä. Approksimaalivälissä etäisyys sensoriin hampaan pinnalta on 1 mm ja d27:ssa etäisyys sensoriin on 4mm. Tutkimuksessa on mukana 50 hammaslääketieteen opiskelijaa, joista jokainen suorittaa valokovetuksen kaikilla 4 valokovettajalla MARC-PS-simulaationuken molempiin sensoreihin. Valokovetuksessa välittynyt energia (J/cm2) mitattiin ja analysoitiin. Opiskelijoilla ei ollut tietoa tutkimuksen tarkoituksesta ennen tutkimuksen alkua. Ensimmäisen valokovetuskerran jälkeen osallistujille kerrottiin tutkimuksen tarkoitus ja heille annettiin henkilökohtaista opetusta valokovetuksesta. Toisen kierroksen jälkeen tuloksia verrattiin keskenään. Simulaatioiden lisäksi jokaiselle valokovettajalle tehtiin thermopile-mittaus, josta saatiin luotettavat tulokset jokaisen valokovettajan maksimaalisesta tehosta. Valokovettajista otettiin myös sädeprofiilit, joista käy ilmi valon jakautumisen valkokovettajan kärjen päässä.
Tuloksissa oli huomattavaa vaihtelua (2,9-26,8 J/cm2). Ennen- ja jälkeen-tuloksia verrattaessa huomataan, että jälkeen-tulokset olivat merkitsevästi parempia (p<0.05). Tulokset paranivat 1,6 J/cm2 (13%) 10 s valokovetuksen aikana. Jälkimmäisissä kovetuksissa 14% oli vähemmän kuin 10 J/cm2. Tuloksissa käy myös selville, että valokovetajien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja (p<0.05). Jokaisella valokovettajalla vaadittiin taka-alueella pidempi valokovetusaika, mikä johtuu etäisyyden kasvamisesta sensoriin. Vain ensimmäinen hypoteeseista todettiin oikeaksi.
Valokovettajien välisten erojen voidaan olettaa johtuvan valokovettajien tehoista, valon jakautumisesta ja muotoilusta. Tuloksien perusteella voidaan sanoa, että osa hammaslääkäreistä ei osaa käyttää valokovettajaa riittävän hyvin ja heidän taitojaan pitää parantaa. Opetuksen jälkeen tulokset paranevat merkittävästi.