Kansalaisaktiivisuutta, osallistamista vai harrastustoimintaa? Vertaileva tapaustutkimus kaupunkiviljelystä.

Abstract

Kiinnostus kaupunkiviljelyyn on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana huimasti. 2000-luvun kaupunkiviljely kiinnittyy käynnissä olevaan keskusteluun ilmastonmuutoksessa, ruokateollisuuden skandaaleista sekä ekologisempiin kaupunkeihin. Keskustelua värittää myös kansalaisaktiivisuus, joka tarkoittaa ihmisten aktiivisuutta toimia heille tärkeissä asioissa. Kaupunkiviljely kietoutuukin uudenlaiseen tapaan katsoa ja kokea kaupunki, asukaslähtöiseen asuinalueiden kehittämiseen sekä toisaalta pragmaattiseen hyötykasviviljelyyn.

Tutkielmassani tarkastelen kahta erilaisista lähtökohdista alkunsa saanutta viljelytapausta. Tutkimuskohteeni ovat Porin Sampolassa Kaikkien Pori-hankkeen yhteydessä perustettu säkkiviljely, sekä Tampereella Koskentien asukkaiden perustama laariviljely. Siinä missä Sampolan tapaus voidaan nähdä ylhäältäpäin annettuna, virkamiesvetoisena projektina, Koskentien tapaus edustaa itseorganisoitua, aktiivisten kansalaisten omaehtoista viljelytapausta. Tutkielmani tarkoitus on tarkastella viljelijöiden motiiveja osallistua viljelyprojekteihin sekä sitä, mitä viljelijät viljelytoiminnasta saavat. Lisäksi tarkastelen viljelyä osallistumisen ja aktiivisen kansalaisen näkökulmista.

Tutkimusaineistoni koostuu kuudesta tutkimushaastattelusta. Koskentiellä haastattelin kolmea viljelijää ja Sampolassa kahta, lisäksi kävin kolmannen viljelijän kanssa sähköpostikeskustelua aiheesta. Lisäksi käytän tutkimusaineistona Kaikkien Pori –hankkeen työntekijän haastattelua. Tutkielmani edustaa melko tyypillistä kvalitatiivista tutkimusta, tutkimusmetodini on vertaileva tapaustutkimus ja aineiston analyysiä olen lähestynyt hermeneuttisesta näkökulmasta, käyttäen analyysiin sisällönanalyysia, teemoittelua ja vertailua.

Tapauksista löytyi niin eroja kuin yhtäläisyyksiä. Siinä missä Koskentiellä viljelyyn osallistuneilla oli kaupunkiviljelyyn liittyviä ideologisia ajatuksia, Sampolassa viljelyn motiivina oli perinteisempi tarvelähtöinenviljely. Koskentiellä asukkaat osallistuivat viljelyyn kolmesta syystä, joita olivat 1) tulokset, 2) suhteet ja 3) vaikuttaminen, kun taas Sampolassa osallistumisen syyt olivat 1) tulokset ja 2) suhteet. Koskentiellä viljelyn takaa löytyi aktiivisia kansalaisia, kun taas Sampolassa hankkeen taustalla oli kaupunkisuunnittelullinen ajatus sekä asukkaiden osallistaminen ja aktivointi. Koskentien viljelyn voidaan nähdä edustavan uudenlaista kaupunkiaktivismia, koska viljelytoiminta on asukkaiden itseorganisoimaa omaehtoista yhteistoimintaa. Koskentien tapauksen viljelyryhmässä toiminen vaati niin sanottuja työelämävalmiuksia. Työelämästä tutut toimintatavat, kuten tiimityötaidot, organisointikyky, viestintätaidot, vastuunotto ja -jako korostuivat Koskentien tapauksessa. Sampolan tapauksessa edellä mainitut työelämävalmiudet jäivät vähäisemmiksi tai niitä ei ollut. Yhteistä molemmille viljelytapauksille oli viljelytoiminnasta saatava iloa ja yhteisöllisyyden lisääntyminen. Molemmat viljelyprojektit voidaan katsoa onnistuneiksi, niin viljelijöiden kuin hankkeen näkökulmasta.