”Mä halusin, että työ on työ eikä elämäntapa” Erikoislääkäreiden urapolut ja ammatillinen identiteetti
Tuuli, Maisa (2017-08-14)
”Mä halusin, että työ on työ eikä elämäntapa” Erikoislääkäreiden urapolut ja ammatillinen identiteetti
Tuuli, Maisa
(14.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan erikoislääkärien käsityksiä erikoisalan ja työpaikan valintaan vaikuttaneista tekijöistä sekä sitä, millainen merkitys erikoistumisella on. Tavoitteena on saada kokonaisvaltainen kuva erikoislääkäreiden urapolkuihin vaikuttaneista tekijöistä sekä erikoislääkärin työn valo- ja varjopuolista. Aihetta lähestytään ammatillisen identiteetin käsitteen avulla.
Tämä tutkimus toteutettiin teemahaastattelemalla 11 erikoislääkäriä, jotka aloittivat opintonsa Turun yliopistossa vuonna 1991 ja osallistuivat tällöin juonneopetukseen. Haastateltavista neljä oli naisia ja kuusi miehiä. Haastattelut toteutettiin kevään 2015 aikana puolistukturoidulla teemahaastattelulla. Kvalitatiivista tutkimusaineistoa lähestyttiin teemoittelun avulla. Aineisto pyrittiin tiivistämään aineisto kattaviin ideaalimalleihin, jotka kuvaavat hyvin erikoislääkärien erilaisia urapolkuja. Ideaalimallit ovat ajatuva, määrätietoinen, perhekeskeinen ja tutkimuksellinen.
Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että erikoislääkäreiden urapolkuihin vaikuttaneet tekijät ovat hyvin henkilökohtaisia ja vaihtelevia. Erikoisalan ja työpaikan valitaan vaikuttavat muun muassa oma arvomaailma, opinnot ja ensimmäiset työkokemukset, taloudelliset tekijät sekä yleinen työllisyystilanne. Erikoislääkärin työn valopuolista esille puolestaan nousivat työn hallinta, monipuolisuus sekä palkitsevuus. Varjopuolista puolistaan työn kuormittavuus sekä yleisesti terveydenhuoltojärjestelmän toimimattomuudesta johtuvat asiat. Nykyään melkein kaikki lääkärit erikoistuvat ja erikoistumisen koettiin toisaalta merkkinä asiantuntijuudesta, mutta myös pätevyytenä.
Tämä tutkimus toteutettiin teemahaastattelemalla 11 erikoislääkäriä, jotka aloittivat opintonsa Turun yliopistossa vuonna 1991 ja osallistuivat tällöin juonneopetukseen. Haastateltavista neljä oli naisia ja kuusi miehiä. Haastattelut toteutettiin kevään 2015 aikana puolistukturoidulla teemahaastattelulla. Kvalitatiivista tutkimusaineistoa lähestyttiin teemoittelun avulla. Aineisto pyrittiin tiivistämään aineisto kattaviin ideaalimalleihin, jotka kuvaavat hyvin erikoislääkärien erilaisia urapolkuja. Ideaalimallit ovat ajatuva, määrätietoinen, perhekeskeinen ja tutkimuksellinen.
Tutkimuksen tuloksista ilmenee, että erikoislääkäreiden urapolkuihin vaikuttaneet tekijät ovat hyvin henkilökohtaisia ja vaihtelevia. Erikoisalan ja työpaikan valitaan vaikuttavat muun muassa oma arvomaailma, opinnot ja ensimmäiset työkokemukset, taloudelliset tekijät sekä yleinen työllisyystilanne. Erikoislääkärin työn valopuolista esille puolestaan nousivat työn hallinta, monipuolisuus sekä palkitsevuus. Varjopuolista puolistaan työn kuormittavuus sekä yleisesti terveydenhuoltojärjestelmän toimimattomuudesta johtuvat asiat. Nykyään melkein kaikki lääkärit erikoistuvat ja erikoistumisen koettiin toisaalta merkkinä asiantuntijuudesta, mutta myös pätevyytenä.