Yksilöllistä polkua etsimässä - Työvoimapoliittinen koulutus osana maahanmuuttajien elämänkulkua

Abstract

Työvoimapoliittisen koulutuksen – tässä tapauksessa useimmiten kotoutumiskoulutuk-sen – voidaan maahanmuuttajille suunnattuna selkeästi ajatella pyrkivän tukemaan siir-tymää suomalaiseen yhteiskuntaan sekä kielitaidon että yhteiskunnan normien tasolla. Pyrin tässä tutkimuksessa selvittämään teemahaastattelun keinoin minkälaisia yksilölli-siä vaikutuksia maahanmuuttajat itse kokevat työvoimapoliittisella koulutuksella olevan elämäänsä taitojen ja tietojen, terveyden ja itsetunnon osalta sekä suhteessa sosiaalisiin verkostoihinsa. Teoriataustana on Tom Schullerin kollegoineen (2004) esittelemä sovel-lus inhimillisestä, sosiaalisesta ja identiteettipääomasta. Inhimillinen pääoma edustaa täs-sä konkreettisia työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja, sosiaalinen pääoma yhteis-kunnan normeja ja verkostoja. Identiteettipääomalla tarkoitetaan tässä lähinnä itsetuntoa ja itsetuntemusta ja näiden merkitystä elämänkulussa.

Haastattelin tutkimusta varten yhdeksää Suomessa asuvaa maahanmuuttajaa. Jaottelin aineiston kolmeen ideaalityyppiin sillä perusteella, miten haastateltava koki työvoima-poliittisen koulutuksen vaikuttaneen siirtymäänsä hyötyjen ja haittojen muodossa. Ideaa-lityypeiksi muodostuneita toiveikkaita, kriittisiä ja tiensä löytäneitä tarkastelin määriteltyjen teemojen – työvoimapoliittisen koulutuksen käsite suhteessa omaan kult-tuuriin, miten koulutus vaikuttaa elämänkulun eri osatekijöihin ja erityisesti siirtymän tu-kemiseen ja minkälaista koulutusta haastateltava toivoo - pohjalta.

Haastatteluissa näkyi selkeästi pyrkimys oman paikan löytämiseen yhteiskunnassa ni-menomaan työllistymisen muodossa. Luonnollisesti inhimillisen pääoman kasvu tietojen ja taitojen muodossa näytti tukevan siirtymää nimenomaan kielitaidon ja normien sisäistämisen muodossa, mutta ei haastateltavien kertomuksissa suoraan heijastanut tyy-tyväisyyttä tai yhteiskuntaan integroitumista. Sosiaaliset verkostot eivät yllättäen ko-rostuneet haastateltujen vastauksissa juuri lainkaan vaan selkein koulutuksen merkityk-sellisyyteen ja itsetunnon tukemiseen vaikuttava tekijä näytti haastatelluilla olleen men-neen ja tulevan yhdistävä jatkuvuus ja tämän tuoma mielekkyyden tunne siirtymässä. Kaikki haastatellut kuvasivat koulutuksia työläinä ja stressaavina sekä ryhmiä eritasoisina erityisesti alkuvaiheessa. Eri ryhmien välillä koulutusten yksilölliset vaikutukset nähtiin tästä huolimatta hyvin erilaisina. Toiveikkaita kuvasi erityisesti luottamus yhteiskuntaan ja koulutuksen positiivisiin vaikutuksiin. Kriittisten suhtautumista kuvasi turhautuminen ja epäluottamus yhteiskunnan tarjoamiin keinoihin sekä siirtymän vuoksi menetettyihin mahdollisuuksiin keskittyminen. Tiensä löytäneet kokivat löytäneensä siirtymässä omim-man ammatillisen identiteettinsä juuri siirtymän vuoksi ja koulutuksen avulla. Yksilölli-sen ohjauksen tarve kuitenkin korostui kaikkien haastateltujen tarinoissa. Haastateltujen kertomukset herättivät ajatuksen ohjaukseen liittyvän kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen tärkeydestä tehokkuuden ja nopeuden korostamisen sijaan, yksilöllisen polun löytäminen tuntui kätkeytyvän yksilöllisen tarinan kuulemiseen.