Kuulopuheita. Luokanopettajien kokemuksia kuulovammaisen lapsen opettamisesta yleisopetuksen ryhmässä
Ziemann, Merle (2017-08-14)
Kuulopuheita. Luokanopettajien kokemuksia kuulovammaisen lapsen opettamisesta yleisopetuksen ryhmässä
Ziemann, Merle
(14.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Nykyään lähes kaikki kuulovammaiset lapset aloittavat koulutaipaleensa omassa lähikoulussaan, yleisopetuksen ryhmässä. On todennäköistä, että luokanopettaja kohtaa uransa aikana työssään kuulovammaisen oppilaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata luokanopettajien kokemuksia kuulovammaisten lasten opettamisesta yleisopetuksen ryhmässä.
Tässä tutkimuksessa kuulovammaisella tarkoitetaan kaikkia niitä oppilaita, joilla on jonkin asteinen kuulonalenema, joka vaikuttaa hänen koulunkäyntiinsä sekä mahdollisuuksiinsa kommunikoida ja osallistua. Tutkimusta varten haastattelin vuoden 2016 aikana yhteensä kahdeksaa luokanopettajaa eteläisen ja läntisen Suomen alueilta. Tutkimukseen osallistuneista opettajista seitsemän oli naisia ja yksi mies. Vastaajien kokemukset koskivat laajasti eriasteisesti kuulovammaisia oppilaita, ulkoisten kuulokojeiden avulla hyvin kuulevista täysin kuuroihin.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että luokanopettajat huomioivat kuulovammaisen oppilaan opetustilanteissa melko hyvin. Tyypillisimmin kuulovammaisen oppilaan läsnäolo huomioidaan hänen sijoittamisellaan luokkatilassa, kiinnittämällä huomiota ohjeiden selkeyteen ja visuaalisiin vihjeisiin sekä huolehtimalla luokkatilan yleisestä melutasosta ja äänimaisemasta. Luokanopettajan koulutus ei anna valmiuksia kuulovammaisten lasten kohtaamiseen, vaan lähes kaikki aihepiirin koulutus on kuulokeskuksien ja kuntoutusohjaajien varassa. Kuulovammaisten lasten integroiminen yleisopetuksen ryhmiin omiin lähikouluihinsa koetaan yleisesti toimivaksi ratkaisuksi. Huolta opettajissa herättävät kuulovammaisen lapsen mahdolliset muut oppimiseen vaikuttavat ongelmat. Kuulovammaisen lapsen läsnäolo yleisopetuksen ryhmässä koetaan ilmapiiriä rikastuttavaksi ja vahvistavan oppilaiden kykyä kohdata erilaisuutta. Yhteistyö vanhempien ja opettajien välillä on tiivistä ja oppilaan sekä opettajan välinen suhde muodostuu usein läheiseksi. Yhteistyön toimivuuden kannalta olennaisia seikkoja ovat avoimuus kuulovamma-asian suhteen sekä moniammatillisten työryhmien jäsenten vaihtumattomuus.
Tässä tutkimuksessa kuulovammaisella tarkoitetaan kaikkia niitä oppilaita, joilla on jonkin asteinen kuulonalenema, joka vaikuttaa hänen koulunkäyntiinsä sekä mahdollisuuksiinsa kommunikoida ja osallistua. Tutkimusta varten haastattelin vuoden 2016 aikana yhteensä kahdeksaa luokanopettajaa eteläisen ja läntisen Suomen alueilta. Tutkimukseen osallistuneista opettajista seitsemän oli naisia ja yksi mies. Vastaajien kokemukset koskivat laajasti eriasteisesti kuulovammaisia oppilaita, ulkoisten kuulokojeiden avulla hyvin kuulevista täysin kuuroihin.
Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että luokanopettajat huomioivat kuulovammaisen oppilaan opetustilanteissa melko hyvin. Tyypillisimmin kuulovammaisen oppilaan läsnäolo huomioidaan hänen sijoittamisellaan luokkatilassa, kiinnittämällä huomiota ohjeiden selkeyteen ja visuaalisiin vihjeisiin sekä huolehtimalla luokkatilan yleisestä melutasosta ja äänimaisemasta. Luokanopettajan koulutus ei anna valmiuksia kuulovammaisten lasten kohtaamiseen, vaan lähes kaikki aihepiirin koulutus on kuulokeskuksien ja kuntoutusohjaajien varassa. Kuulovammaisten lasten integroiminen yleisopetuksen ryhmiin omiin lähikouluihinsa koetaan yleisesti toimivaksi ratkaisuksi. Huolta opettajissa herättävät kuulovammaisen lapsen mahdolliset muut oppimiseen vaikuttavat ongelmat. Kuulovammaisen lapsen läsnäolo yleisopetuksen ryhmässä koetaan ilmapiiriä rikastuttavaksi ja vahvistavan oppilaiden kykyä kohdata erilaisuutta. Yhteistyö vanhempien ja opettajien välillä on tiivistä ja oppilaan sekä opettajan välinen suhde muodostuu usein läheiseksi. Yhteistyön toimivuuden kannalta olennaisia seikkoja ovat avoimuus kuulovamma-asian suhteen sekä moniammatillisten työryhmien jäsenten vaihtumattomuus.