Suuret ikäluokat – etu vai haitta? Vuosina 1945-1949 syntyneiden elämänkulun tarkastelua
Lahtikari, Mervi (2017-08-15)
Suuret ikäluokat – etu vai haitta? Vuosina 1945-1949 syntyneiden elämänkulun tarkastelua
Lahtikari, Mervi
(15.08.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastelen suurten ikäluokkien eli 1945-1949 syntyneiden elämänkulkua ja elämässä selviytymistä. Sodan jälkeen vuosittain Suomeen syntyneet yli 100 000 lasta aiheuttivat pullistuman ikäpyramidissa. Heitä yhdistivät kokemukset sodan läheisyydestä, tavarapulasta, elinkeinorakenteen ja elämäntavan muutoksesta sekä koulujen ahtaudesta ja sodasta selvinneistä isistä.
Tutkimusmateriaalina oli olemassa oleva tutkimuskirjallisuus, Tilastokeskuksen väestöennuste ja syntyvyys-, työvoima-, työssäkäynti-, avioliitto- ja kuolleisuustilastot ja Eläketurvakeskuksen tilastot. Elämänvaiheet jaoin lapsuuteen ja nuoruuteen, aikuistumiseen, keski-ikään ja vanhuuteen. Tutkimusmenetelmänä käytin uudelleen erittelevää sisältöanalyysia.
Suuret ikäluokat ovat muita ikäluokkia selvärajaisempia ja yhdistävien kokemusten perusteella heitä kutsutaan sukupolveksi. He olivat edeltäjiään paremmin, mutta seuraajiaan huonommin koulutettuja. Työhön he siirtyivät noin 19 vuoden iässä. Maatalouden merkitys työllistäjänä pieneni ja suuret ikäluokat siirtyivät asumaan lähiöihin ja tehtaisiin töihin. Työn perässä muutettiin Ruotsiin. Lasten ja vanhusten hoito siirtyi perheiden ulkopuolelle yhteiskunnan tehtäväksi. Julkinen sektori ja palvelualat olivat merkittävimmät työllistäjät. Työurat muodostuivat pitkiksi, ellei työttömyys sitä katkaissut. Lamat ja tehdastyön väheneminen koettelivat suuria ikäluokkia.
Suurten ikäluokkien lukumäärää on vähentänyt maastamuutto Ruotsiin ja kuolema. He eivät enää ole suurimpia ikäluokkia. Alkoholia he eivät käyttäneet muita enemmän. Eläkkeelle he siirtyivät hyvässä kunnossa keskimäärin 59 vuoden iässä pitkän työuran jälkeen kerrytettyään omaisuutta. Ikäluokan sisäiset tuloerot olivat suuret. Yhteiskunnan ja tekniikan kehitys oli nopeaa. Suurten ikäluokkien odotettiin hoitavat vanhempansa ja lapsenlapsensa. Heitä on syyllistetty vallan kahmimisesta ja hyvinvointivaltion romuttamisesta ja heidän pelätään kuormittavan hoivapalvelut.
Suurten ikäluokkien vanhenemiseen olisi varauduttava ilman, että heitä syyllistetään. Hoivapalvelut olisi saatava sellaiseen kuntoon, että taloudellisesta tilanteesta riippumatta he saavat tarvitsemaansa hoitoa. Senioriasuntoja olisi kehitettävä niitä tarvitseville.
Tutkimusmateriaalina oli olemassa oleva tutkimuskirjallisuus, Tilastokeskuksen väestöennuste ja syntyvyys-, työvoima-, työssäkäynti-, avioliitto- ja kuolleisuustilastot ja Eläketurvakeskuksen tilastot. Elämänvaiheet jaoin lapsuuteen ja nuoruuteen, aikuistumiseen, keski-ikään ja vanhuuteen. Tutkimusmenetelmänä käytin uudelleen erittelevää sisältöanalyysia.
Suuret ikäluokat ovat muita ikäluokkia selvärajaisempia ja yhdistävien kokemusten perusteella heitä kutsutaan sukupolveksi. He olivat edeltäjiään paremmin, mutta seuraajiaan huonommin koulutettuja. Työhön he siirtyivät noin 19 vuoden iässä. Maatalouden merkitys työllistäjänä pieneni ja suuret ikäluokat siirtyivät asumaan lähiöihin ja tehtaisiin töihin. Työn perässä muutettiin Ruotsiin. Lasten ja vanhusten hoito siirtyi perheiden ulkopuolelle yhteiskunnan tehtäväksi. Julkinen sektori ja palvelualat olivat merkittävimmät työllistäjät. Työurat muodostuivat pitkiksi, ellei työttömyys sitä katkaissut. Lamat ja tehdastyön väheneminen koettelivat suuria ikäluokkia.
Suurten ikäluokkien lukumäärää on vähentänyt maastamuutto Ruotsiin ja kuolema. He eivät enää ole suurimpia ikäluokkia. Alkoholia he eivät käyttäneet muita enemmän. Eläkkeelle he siirtyivät hyvässä kunnossa keskimäärin 59 vuoden iässä pitkän työuran jälkeen kerrytettyään omaisuutta. Ikäluokan sisäiset tuloerot olivat suuret. Yhteiskunnan ja tekniikan kehitys oli nopeaa. Suurten ikäluokkien odotettiin hoitavat vanhempansa ja lapsenlapsensa. Heitä on syyllistetty vallan kahmimisesta ja hyvinvointivaltion romuttamisesta ja heidän pelätään kuormittavan hoivapalvelut.
Suurten ikäluokkien vanhenemiseen olisi varauduttava ilman, että heitä syyllistetään. Hoivapalvelut olisi saatava sellaiseen kuntoon, että taloudellisesta tilanteesta riippumatta he saavat tarvitsemaansa hoitoa. Senioriasuntoja olisi kehitettävä niitä tarvitseville.