Optinen jäljentäminen hammasprotetiikassa

Abstract

Hammasprotetiikassa kuntoutetaan purentaa hyödyntäen kiinteitä tai irrotettavia hammasproteettisia rakenteita. Ennen hammasproteesin, kuten kruunun tai sillan, suunnittelua ja valmistamista on jäljennettävä kudos, johon se asetetaan. Perinteisesti on käytetty erilaisia jäljennösaineita, mutta nykyään kudokset voidaan jäljentää myös valoa käyttäen, optisia ja digitaalisia tekniikoita yhdistäen. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esittää käytössä olevien optisten menetelmien tekniset perusteet, kehitysvaiheet ja kliinisten työvaiheiden erot suhteessa perinteisiin jäljennösmenetelmiin.

Katsausta varten perehdyttiin vertaisarvioituihin julkaisuihin ja protetiikan alan muuhun kirjallisuuteen, kuten oppikirjoihin. Lisäksi tarkasteltiin kaupallisten toimijoiden julkisesti tarjoamaa materiaalia.

Optisessa jäljentämisessä muodostetaan kudoksesta kolmiulotteinen kuva, tähän tarkoitukseen on kehitetty kolme menetelmää. Menetelmiä on sovellettu kaupalliseen tarkoitukseen 1980-luvulta alkaen, ja uusia menetelmiä on kehitetty yhä 2000-luvulla. Kaupalliset sovellukset voidaan taas jakaa laitteisiin, jotka pystyvät tai eivät pysty vastaanoton yhteydessä valmistamaan proteettisia töitä. Edellisiä nimitetään niin sanotuiksi CAD/CAM-laitteiksi. Optinen jäljentäminen on potilaan ja kliinikon näkökulmasta vaivattomampi menetelmä suhteessa perinteisten jäljennösaineiden käyttöön. Käytön voidaan olettaa hammaslääkäriasemilla lisääntyvän sekä monipuolistuvan tulevaisuudessa.