Lähetettyjen työntekijöiden työsopimuksen lainvalinta : Kiinteän toimipaikan vaikutus lainvalintaan

Abstract

Kansainväliset työsuhteet ja työvoiman liikkuvuus ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosikymmeninä. Tutkielma tarkastelee kansainvälisten työsopimuksien lainvalinnan problematiikkaa, eli minkä valtion lainsäädäntöä työsuhteeseen tulisi soveltaa ensisijaisena, kun työntekijä työskentelee useammassa valtiossa. Työsopimuksen lainvalinta määräytyy Rooma I –asetuksen mukaan, jossa viimesijaisena arviointiperusteena on se, mihin valtioon työsopimus läheisimmin liittyy. Näin ollen tutkielma keskittyy läheisimmän liittymän periaatteelle annetulle sisällölle ja seikkoihin, jotka vaikuttavat sen kokonaisuuden arviointiin, mihin valtioon sopimus läheisesti liittyy. Tutkimusongelmana on tarkastella sitä, millaisia vaikutuksia verotuksessa tunnetun kiinteän toimipaikan syntymisellä voi olla työsuhteen ehdoille ja sen lainvalinnalle. Kiinteä toimipaikka määrittelee ensisijaisesti yritysten verovelvollisuuksia kansainvälisissä toiminnoissa.

Tutkielma on pyrkinyt jäsentämään ja tutkimaan nykyistä lainsäädännöllistä tilannetta sekä Suomessa että Euroopan unionissa. Suomalaista oikeuskäytäntöä työsopimusten lainvalinnasta on ollut saatavana vähän, joten Euroopan unionin tuomioistuimen tapauksilla on ollut tutkielmassa suuri merkitys. EU:n tuomioistuimen tapauksista on pystytty löytämään seikkoja, jotka tukevat kiinteän toimipaikan syntymisen olosuhteiden ja työsopimuksen lainvalinnan yhteyttä. Tarkastelussa on huomattu, että kiinteän toimipaikan syntyminen verotuksessa saattaa luoda monia sellaisia olosuhteita, jotka vaikuttavat myös siihen, että työsopimuksen liittymiselle samaan valtioon saadaan tukea.

Kansainvälistyvät yritykset pääsääntöisesti käyttävät aikaa verotuksen suunnitteluun ja ennakoimiseen. Tutkielman tarkoituksena on ollut tuoda esiin myös sitä puolta, että kansainvälistymisessä on verotuksen lisäksi paljon huomioitavaa, eikä työsuhteisiin liittyviä asioita tulisi sivuuttaa. Sääntely kansainvälisissä työsuhteissa on kuitenkin hyvin monitahoista ja usein vaikeasti ennakoitavaa myös asiantuntijoille. Euroopan unioni on tunnistanut sen, että sääntelyä kansainvälisiin työsuhteisiin liittyen tulee ensinnäkin olla, ja toisaalta, että sen tulisi olla myös selkeää. Esimerkiksi työsopimuksen lainvalintaan liittyen on EU:ssa suunnitteilla hankkeita, joilla tilannetta tullaan todennäköisesti tulevaisuudessa yksinkertaistamaan.