Äidinkielen ortografian vaikutus lasten vieraan kielen ääntämisen oppimiseen
Lehtilä, Elina (2017-09-12)
Äidinkielen ortografian vaikutus lasten vieraan kielen ääntämisen oppimiseen
Lehtilä, Elina
(12.09.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on äidinkielen ortografian vaikutus vieraan kielen ääntämisen oppimiseen suomenkielisillä, ala-asteikäisillä lapsilla. Tutkielman teoreettisessa osiossa esitellään erilaisia puheen havaitsemisen, tuottamisen ja vieraan kielen oppimisen teorioita ja malleja sekä tarkastellaan lasten vieraan kielen oppimiseen liittyviä kysymyksiä ja ortografian vaikutusta puheen prosessointiin. Tutkielman kokeellisessa osiossa taas esitellään tämän teoriataustan perusteella laadittu ja toteutettu tutkimus, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten sanojen ortografisten muotojen esittäminen yhdessä auditiivisten ärsykkeiden kanssa vaikuttaa lasten kykyyn tuottaa haastava vieraan kielen vokaaliäänne.
Tutkimukseen osallistui kaksitoista 9–10-vuotiasta suomenkielistä lasta. Koe toteutettiin kahtena peräkkäisenä päivänä, ja se koostui yhteensä neljästä lyhyestä nauhoitusosiosta ja neljästä lyhyestä harjoitteluosiosta. Kokeessa koehenkilöt kuuntelivat ja toistivat vuorotellen epäsanoja /ty:ti/ ja /tʉ:ti/, joista jälkimmäinen sisältää suomenkieliselle oppijalle haastavan ruotsin kielen vokaaliäänteen /ʉ/. Harjoitteluosioiden aikana koehenkilöille esitettiin aina ärsykkeen /ty:ti/ kohdalla ortografinen muoto tyyti ja ärsykkeen /tʉ:ti/ kohdalla ortografinen muoto tuuti, joka viittaa suomea äidinkielenään puhuvalle harhaanjohtavasti suomen kielen /u/-vokaaliin. Koehenkilöiden nauhoitusosioissa tuottamille sanoille suoritettiin Praat-ohjelmistolla akustinen analyysi, jonka perusteella saatiin ensimmäisen ja toisen formantin arvot molemmille vokaaleille. Akustisessa analyysissa mitatuille arvoille suoritettiin tilastoanalyysi, joka paljasti, että kohdevokaalin /ʉ/ toinen formantti laski merkittävästi jo toiseen nauhoitusosioon mennessä, ja pysyi matalana myös kolmannen ja neljännen nauhoitusosion ajan. Lapset oppivat siis tuottamaan vaikean vieraan kielen äänteen jo ensimmäisen harjoitteluosion seurauksena.
Tutkimuksen tulokset osoittivat sen, että sanan kirjoitetun muodon esittäminen yhdessä auditiivisen muodon kanssa johtaa lapsilla hyvin nopeaan ja pysyvään vieraan kielen äänteen tuottamisen oppimiseen. Aiempiin tutkimustuloksiin verrattuna tuloksien katsottiin myös viittaavan siihen, että sanan ortografisen muodon näkeminen voi jopa nopeuttaa vieraan kielen äänteen oppimista lasten kohdalla ja että äidinkielen ortografiset käytännöt vaikuttavat voimakkaammin aikuisiin kuin lapsiin. Näiden tuloksien perusteella audiovisuaalisen harjoittelun vaikutusta vieraan kielen ääntämisen oppimiseen olisi selvästi syytä tutkia laajemmin ja eri-ikäisillä oppijoilla.
Tutkimukseen osallistui kaksitoista 9–10-vuotiasta suomenkielistä lasta. Koe toteutettiin kahtena peräkkäisenä päivänä, ja se koostui yhteensä neljästä lyhyestä nauhoitusosiosta ja neljästä lyhyestä harjoitteluosiosta. Kokeessa koehenkilöt kuuntelivat ja toistivat vuorotellen epäsanoja /ty:ti/ ja /tʉ:ti/, joista jälkimmäinen sisältää suomenkieliselle oppijalle haastavan ruotsin kielen vokaaliäänteen /ʉ/. Harjoitteluosioiden aikana koehenkilöille esitettiin aina ärsykkeen /ty:ti/ kohdalla ortografinen muoto tyyti ja ärsykkeen /tʉ:ti/ kohdalla ortografinen muoto tuuti, joka viittaa suomea äidinkielenään puhuvalle harhaanjohtavasti suomen kielen /u/-vokaaliin. Koehenkilöiden nauhoitusosioissa tuottamille sanoille suoritettiin Praat-ohjelmistolla akustinen analyysi, jonka perusteella saatiin ensimmäisen ja toisen formantin arvot molemmille vokaaleille. Akustisessa analyysissa mitatuille arvoille suoritettiin tilastoanalyysi, joka paljasti, että kohdevokaalin /ʉ/ toinen formantti laski merkittävästi jo toiseen nauhoitusosioon mennessä, ja pysyi matalana myös kolmannen ja neljännen nauhoitusosion ajan. Lapset oppivat siis tuottamaan vaikean vieraan kielen äänteen jo ensimmäisen harjoitteluosion seurauksena.
Tutkimuksen tulokset osoittivat sen, että sanan kirjoitetun muodon esittäminen yhdessä auditiivisen muodon kanssa johtaa lapsilla hyvin nopeaan ja pysyvään vieraan kielen äänteen tuottamisen oppimiseen. Aiempiin tutkimustuloksiin verrattuna tuloksien katsottiin myös viittaavan siihen, että sanan ortografisen muodon näkeminen voi jopa nopeuttaa vieraan kielen äänteen oppimista lasten kohdalla ja että äidinkielen ortografiset käytännöt vaikuttavat voimakkaammin aikuisiin kuin lapsiin. Näiden tuloksien perusteella audiovisuaalisen harjoittelun vaikutusta vieraan kielen ääntämisen oppimiseen olisi selvästi syytä tutkia laajemmin ja eri-ikäisillä oppijoilla.