Pilkku vai ei? Venäjänkielisten suomenoppijoiden pilkun käyttö suomen ja venäjän kielessä

Abstract

Pro gradu -tutkielmani käsittelee pilkun käyttöä suomen ja venäjän kielessä. Vertailen molempien kielten pilkutuksen periaatteita keskenään ja nostan esiin niiden välillä olevia yhtäläisyyksiä ja eroja. Tutkimusmenetelminä käytän kontrastiivista analyysia ja virheanalyysia, joiden avulla teen aineiston analyysin.

Työssäni pyrin selvittämään, missä määrin venäjä äidinkielenä vaikuttaa suomeen silloin, kun kyse on pilkutuksesta. Oletan, että aikuiset venäjänkieliset suomenoppijat tekevät äidinkielestä johtuvia virheitä eli interferenssivirheitä. Uskon, että ne kielenoppijat, joiden kielitaitotaso on C, tekevät vähemmän interferenssiin liittyviä virheitä kuin ne kielenoppijat, joiden kielitaitotaso on B. Työni tarkoituksena on myös selvittää, miten äidinkielen pilkutuksen hallinnan vahvuus tai heikkous vaikuttaa pilkutuksen sääntöjen hallintaan toisessa kielessä. Lisäksi työni tavoitteena on selvittää, vaikuttaako toinen kieli pilkun käyttöön äidinkielessä.

Tutkielmani teoreettisessa osassa käsittelen seuraavia aiheita: kontrastiivinen tutkimus ja virheanalyysi, toisen kielen oppiminen, oikeinkirjoitus, pilkun käytön perusteet sekä pilkun käytön periaatteet suomen ja venäjän kielessä. Aineiston käsittely koostuu neljästä luvusta: testien virkkeiden oma analyysi, B-ryhmän informanttien vastauksien analyysi, C-ryhmän informanttien testien analyysi ja lopuksi molempien ryhmien tulosten vertailu. Aineistoon kuuluu venäjänkielisiä sekä suomenkielisiä testejä. Testeissä on yksi tehtävä: laittaa pilkku sopivaan paikkaan, jos sitä tarvitaan virkkeessä. Testeihin osallistuvia informantteja on yhteensä 20. Jaan informantit kielitaitotason mukaan B- ja C-ryhmiin.

Aineiston analyysi osoittaa, että ne informantit, jotka ovat asuneet Suomessa kauan ja joiden kielitaitotaso on korkea, tekevät vähemmän interferenssivirheitä. Tutkimus osoittaa, että heidän kohdallaan suomi vaikuttaa venäjään. Tulosten perusteella voidaaan myös sanoa, että korkeakoulututkinnon suorittaneiden informanttien virheiden osuus on pieni molemmissa kielissä. Tämä johtuu siitä, että he tiedostavat molempien kielten pilkutuksen säännöt ja ovat tietoisia niiden välisistä eroista.

Työlläni on käytännöllisiä tehtäviä. Uskon, että tutkimus voi auttaa kielenopetuksessa ja oppimisessa. Nykyään ongelmana on se, että kielikursseilla välimerkkien käyttöä opetetaan vähän tai ei opeteta ollenkaan. Äidinkielen ja toisen kielen pilkutuksen periaatteiden vertailu voisi auttaa ehkäisemään monia interferenssivirheitä. Lisäksi tämä voisi auttaa monia S2-opettajia hamottamaan, millaiset pilkutuksen tapaukset ovat hankalia ainakin venäjänkielisille suomenoppijille.