Väen väkimiehet : Hannu Raittilan Miesvahvuus realismin avantgardena.
Hägg, Taija (2017-09-26)
Väen väkimiehet : Hannu Raittilan Miesvahvuus realismin avantgardena.
Hägg, Taija
(26.09.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee Hannu Raittilan novellikokoelmaa Miesvahvuus. Teoksen on aiemmin tulkittu käsittelevän suomalaisen miehen identiteetin kriisiä modernisoituvassa maailmassa ja sen on nähty haikailevan takaisin menneeseen agraari-Suomeen. Miesvahvuuden representoima ahdinko ei kuitenkaan liity muuttuvaan miehen asemaan, vaan yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin rakenteisiin, jotka rajoittavat toimijuutta.
Marxilaiset kirjallisuudentutkijat Georg Lukács ja Bertol Brecht olivat realismin tehtävästä väitellessään yhtä mieltä siitä, että realismin tulee kuvata yhteiskunnallisia valtasuhteita. Brecht painotti, että realismin tehtävää eli yhteiskunnallisen todellisuuden kuvaamista sen muuttamiseksi, voi toteuttaa myös modernistisia keinoja hyödyntävä avantgardemainen realismi. Tutkielmassa tarkastellaan, voiko Miesvahvuuden lukea realismin avantgardeksi 1930-luvun marxistien kuvaamalla tavalla.
Työn teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään italialaista, 1960-luvulla alkunsa saanutta uusmarxilaista filosofiaa, josta käytetään nimeä operaismo tai autonominen marxismi. Keskeisenä teoreettisena käsiteparina työssä käytetään Paolo Virnon esiin nostamaan jaottelua kansan ja väen välille. Eronteon juuret juontavat aina modernin valtion syntysijoille. Siinä missä yhtenäisyyttä karttava väki edustaa kansalaisvapautta, ylläpitää kansa valtion suvereniteettia. Tutkielmassa osoitan, että Miesvahvuus tematisoi keskeisiä kapitalismin postfordistista piirteitä, kuten kansallisen suvereniteetin rapautumista ja uusliberaalia hallinnallisuutta. Samalla novellikokoelma representoi erilaisia vastarinnan muotoja, jotka edellyttävät valtiokeskeisestä kansalaisen roolista irtautumista. Samalla teos käsittelee sekä novellien henkilöhahmojen että kirjallisuuden lajina potentiaalia vastustaa kapitalistista reifikoitumista.
Marxilaiset kirjallisuudentutkijat Georg Lukács ja Bertol Brecht olivat realismin tehtävästä väitellessään yhtä mieltä siitä, että realismin tulee kuvata yhteiskunnallisia valtasuhteita. Brecht painotti, että realismin tehtävää eli yhteiskunnallisen todellisuuden kuvaamista sen muuttamiseksi, voi toteuttaa myös modernistisia keinoja hyödyntävä avantgardemainen realismi. Tutkielmassa tarkastellaan, voiko Miesvahvuuden lukea realismin avantgardeksi 1930-luvun marxistien kuvaamalla tavalla.
Työn teoreettisena viitekehyksenä hyödynnetään italialaista, 1960-luvulla alkunsa saanutta uusmarxilaista filosofiaa, josta käytetään nimeä operaismo tai autonominen marxismi. Keskeisenä teoreettisena käsiteparina työssä käytetään Paolo Virnon esiin nostamaan jaottelua kansan ja väen välille. Eronteon juuret juontavat aina modernin valtion syntysijoille. Siinä missä yhtenäisyyttä karttava väki edustaa kansalaisvapautta, ylläpitää kansa valtion suvereniteettia. Tutkielmassa osoitan, että Miesvahvuus tematisoi keskeisiä kapitalismin postfordistista piirteitä, kuten kansallisen suvereniteetin rapautumista ja uusliberaalia hallinnallisuutta. Samalla novellikokoelma representoi erilaisia vastarinnan muotoja, jotka edellyttävät valtiokeskeisestä kansalaisen roolista irtautumista. Samalla teos käsittelee sekä novellien henkilöhahmojen että kirjallisuuden lajina potentiaalia vastustaa kapitalistista reifikoitumista.