Tää kuuluu mun tontille! Reviirikäyttäytyminen psykologisen omistajuuden ilmentäjänä satakuntalaisessa case-organisaatiossa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, miten reviirikäyttäytyminen ilmentää psykologista omistajuutta ja minkälaisia merkityksiä ilmiöllä on case-organisaatiossa. Tutkimuksen taustalla oli tosielämässä havaittu ongelma. Case-organisaatiossa oli ilmennyt, että tärkeää tietoa jäi hyödyntämättä, koska tieto ei kuulunut kenenkään “tontille”. Tutkimuksen pyrkimyksenä olikin löytää keinoja, miten omistajuuden tunnetta voisi kasvattaa niin, että se toimisi motivaatiotekijänä vastuutakantavalle käyttäytymiselle. Tutkimusta motivoivia tekijöitä olivat lisäksi ilmiön vähäinen aikaisempi tutkimus sekä tutkijan oma mielenkiinto.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jota ohjasi tapahtumien kuvaamiseen ja toiminnan ymmärtämiseen painottuva fenomenologis-hermeneuttinen ja tulkinnallinen paradigma. Tutkimus kohdistettiin case-organisaation nimettyyn yksikköön ja tutkimuksen aineiston muodostivat yhdeksän puolistrukturoitua haastattelua. Teoreettinen viitekehys rakentui tutkimuksen taustalla olevasta mallista, jossa yhdistyi psykologisen omistajuuden motiivit, uudistettu työn piirremalli ja reviirikäyttäytyminen.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että psykologisen omistajuuden perusta oli case-organisaation yksikössä hatara, ärsykkeet heikkoja ja reitit hauraita. Työperustainen psykologinen omistajuus kehittyi case-organisaation yksikössä heikosti, koska työ ei ollut muotoilultaan kompleksista. Lisäksi tulokset havainnollistivat, että reviirikäyttäytyminen ilmeni case-organisaation yksikössä identiteetti- ja kontrolliorientoituneen merkitsevästi sekä palauttavan puolustavasti. Kaiken kaikkiaan ilmiöllä todettiin olevan positiivisia ja negatiivisia merkityksiä organisaatioon sitoutumiseen, tiedon jakamiseen, vuorovaikutussuhteisiin ja työtyytyväisyyteen.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että reviirikäyttäytymisellä psykologisen omistajuuden ilmentäjänä oli case-organisaation yksikössä positiivisia ja negatiivisia merkityksiä riippuen siitä, mistä näkökulmasta ilmiötä tarkastelee. Psykologinen omistajuus toimii motivaatiotekijänä vastuutakantavalle käyttäytymiselle, mutta sillä voi olla reviirikäyttäytymisen kautta ilmeneviä negatiivisia merkityksiä organisaatiossa. Koska ilmiöllä nähdään organisaatiossa enemmän positiivisia kuin negatiivisia merkityksiä, tulisi psykologista omistajuutta kasvattaa muotoilemalla työtä niin, että siitä tulee kompleksisempaa. Tutkimuksessa esitettiin case-organisaatiolle useita kehittämisehdotuksia, joiden avulla työstä voidaan muotoilla kompleksisempaa.