”Minä nauroin, nauroin niin että hautakammion käytävä kaikui ja likaisenvihreät sellin seinätkin virnistivät – minä vanki!” : Hella Wuolijoen tekijäkuvan muodostuminen omaelämäkerrassa Enkä ollut vanki ja Vappu Tuomiojalle vuosina 1943–1944 osoitetuissa vankilakirjeissä.
Litokorpi, Julia (2017-10-03)
”Minä nauroin, nauroin niin että hautakammion käytävä kaikui ja likaisenvihreät sellin seinätkin virnistivät – minä vanki!” : Hella Wuolijoen tekijäkuvan muodostuminen omaelämäkerrassa Enkä ollut vanki ja Vappu Tuomiojalle vuosina 1943–1944 osoitetuissa vankilakirjeissä.
Litokorpi, Julia
(03.10.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Pro gradu -työni käsittelee Hella Wuolijoen tekijäkuvaa vankilaomaelämäkerran Enkä ollut vanki (1945) ja Wuolijoen tyttärelleen Vappu Tuomiojalle lähettämien vankilakirjeiden pohjalta. Vankilakirjeet on julkaistu Tuomiojan muistelmateoksessa Sulo, Hella ja Vappuli. (1997) Lähestyn aineistoani kolmen temaattisen kokonaisuuden kautta, jotka ovat äitiys ja naiseus, vastarinta sekä haavoittavaisuus ja haavoittumattomuus. Tarkastelen Wuolijoen tekijäkuvaa ja pohdin, millaista tekijäkuvaa hän on tietoisesti itsestään rakentanut ja miltä tämä tekijäkuva näyttää hänen kirjeidensä valossa.
Wuolijoki oli poliittinen vanki, joka jo omaelämäkertansa nimessä kiistää tuomionsa oikeutuksen ja kieltäytyy vangin identiteetistä. Poliittinen vankeus tuo tutkimukseeni monia huomioonotettavia näkökulmia, kuten esimerkiksi sensuurin. Teoriaosuudessani hyödynnän Michel Foucault’n ja Pierre Bourdieun tekijäkäsitysten lisäksi kirjallisuudentutkimuksen näkemyksiä tekijästä siltana tekstin ja reaalimaailman välillä. Omaelämäkertaa lajina tutkin osana minuuden rakentumista käyttäen mm. Philippe Lejeunen, André Giden ja Bordieun omaelämäkertakäsityksiä. Lähtökohtana työssäni toimii Lejeunen omaelämäkerrallinen sopimus, joka edellyttää tekijän kuvaavan tapahtumia omasta näkökulmastaan totuudenmukaisesti. Kirjeiden maailmassa kiinnitän huomiota vankilakirjeiden erityisyyteen, esimerkiksi sensuurin näkökulmasta.
Tutkimuksessani Wuolijoesta muodostuu monenlaisia kuvia. Omaelämäkerrassa Wuolijoki on periksiantamaton ja murtumaton, eikä hyväksy vangin identiteettiä. Nuoria naisvankeja kohtaan Wuolijoki on huolehtivainen ja kasvattava. Kirjeissään tyttärelleen Wuolijoki on haavoittuvampi, mutta myös ankarampi. Kirjeiden Wuolijoki on kuitenkin haavoittuvaisine piirteineen inhimillisempi kuin omaelämäkerran vahva taistelija.
Wuolijoki oli poliittinen vanki, joka jo omaelämäkertansa nimessä kiistää tuomionsa oikeutuksen ja kieltäytyy vangin identiteetistä. Poliittinen vankeus tuo tutkimukseeni monia huomioonotettavia näkökulmia, kuten esimerkiksi sensuurin. Teoriaosuudessani hyödynnän Michel Foucault’n ja Pierre Bourdieun tekijäkäsitysten lisäksi kirjallisuudentutkimuksen näkemyksiä tekijästä siltana tekstin ja reaalimaailman välillä. Omaelämäkertaa lajina tutkin osana minuuden rakentumista käyttäen mm. Philippe Lejeunen, André Giden ja Bordieun omaelämäkertakäsityksiä. Lähtökohtana työssäni toimii Lejeunen omaelämäkerrallinen sopimus, joka edellyttää tekijän kuvaavan tapahtumia omasta näkökulmastaan totuudenmukaisesti. Kirjeiden maailmassa kiinnitän huomiota vankilakirjeiden erityisyyteen, esimerkiksi sensuurin näkökulmasta.
Tutkimuksessani Wuolijoesta muodostuu monenlaisia kuvia. Omaelämäkerrassa Wuolijoki on periksiantamaton ja murtumaton, eikä hyväksy vangin identiteettiä. Nuoria naisvankeja kohtaan Wuolijoki on huolehtivainen ja kasvattava. Kirjeissään tyttärelleen Wuolijoki on haavoittuvampi, mutta myös ankarampi. Kirjeiden Wuolijoki on kuitenkin haavoittuvaisine piirteineen inhimillisempi kuin omaelämäkerran vahva taistelija.