Kiinteistöt ja niiden verotus osittaisjakautumisessa ja liiketoimintasiirrossa
Ahomäki, Viivi (2017-10-04)
Kiinteistöt ja niiden verotus osittaisjakautumisessa ja liiketoimintasiirrossa
Ahomäki, Viivi
(04.10.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL, 24.6.1968/360) 52 § mukaiset yritysjärjestelyt ovat usein käyttökelpoisia työkaluja erilaisissa yritysrakenteiden uudelleenjärjestelyissä. Taustalla vaikuttavan yritysjärjestelydirektiivin tarkoitus on mahdollistaa eri jäsenvaltioissa sijaitsevien yritysten mukautuminen yhteismarkkinoihin, tuottavuuden lisääminen ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistaminen mahdollistamalla yritysten veroneutraalit rakennemuutokset. Näin ollen EVL 52 § mainitut säännökset täyttävää toimea ei käsitellä verotuksessa luovutuksena tai purkamisena, eikä se siten aiheuta välittömiä tuloveroseuraamuksia osallisille yhtiölle tai osakkeenomistajille. Suomessa direktiivin soveltamisala on ulotettu koskemaan myös kotimaisia yritysjärjestelytilanteita.
Tämä tutkielma keskittyy EVL 52 c §:n 1 mom. 2 kohdan mukaisen osittaisjakautumisen sekä EVL 52 d § mukaisen liiketoimintasiirron tarkasteluun erityisesti kiinteistöliiketoiminnan yhtiöittämisen näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, millä edellytyksillä yhtiön kiinteistöliiketoiminta voidaan EVL 52 c §:n tai EVL 52 d §:n säännöksiä hyödyntäen siirtää erilliseen osakeyhtiöön ja erityisesti miten EVL 52 c.2 § vaatimus liiketoimintakokonaisuudesta asettaa rajoituksia kiinteistöjen siirrolle em. yritysjärjestelyissä.
Lisäksi analysoidaan järjestelymuotojen käytännön eroavaisuuksia sekä tarkastellaan myös muuta lainsäädäntöä erityisesti kiinteistöjen siirtämisen kannalta. Omassa luvussaan käsitellään seikkoja, jotka voivat johtaa verotuksellisen jatkuvuusperiaatteen katkeamiseen tai veronkiertosäännösten soveltamiseen. Jotta osittaisjakautumista tai liiketoimintasiirtoa voidaan hyödyntää, tulee siirron kohteena olla liiketoimintakokonaisuus, toisin sanoen varojen ja velkojen kokonaisuus, joka organisatorisesti muodostaa itsenäisesti toimeentulevan taloudellisen yksikön. Oikeuskäytännössä on peräänkuulutettu erityisesti toiminnallista itsenäisyyttä ja tarkastelu on tehty ensisijaisesti siirtävän yhtiön näkökulmasta. Tästä johtuen kiinteistöjen siirtäminen on usein katsottu yksittäisten varallisuuserien siirroksi ja erityisesti yhden kiinteistön siirto ei aikaisemmin ole ollut mahdollista.
Uusimmissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa huomio on siirtynyt pikemminkin siirrettävän vuokraus- ja kiinteistöliiketoiminnan laajuuteen kuin siirrettävien kiinteistöjen lukumäärään ja myös yksittäisten kiinteistöjen siirto on hyväksytty tietyissä tilanteissa. Kiinteistövarallisuuden yhtiöittämiseen osittaisjakautumista ja liiketoimintasiirtoa hyödyntäen liittyy kuitenkin edelleen epävarmuutta ja ennakkoratkaisun hakeminen on tavanomaista. Tämän voidaan katsoa olevan ristiriidassa direktiivin tavoitteiden kanssa.
Tämä tutkielma keskittyy EVL 52 c §:n 1 mom. 2 kohdan mukaisen osittaisjakautumisen sekä EVL 52 d § mukaisen liiketoimintasiirron tarkasteluun erityisesti kiinteistöliiketoiminnan yhtiöittämisen näkökulmasta. Tarkoituksena on selvittää, millä edellytyksillä yhtiön kiinteistöliiketoiminta voidaan EVL 52 c §:n tai EVL 52 d §:n säännöksiä hyödyntäen siirtää erilliseen osakeyhtiöön ja erityisesti miten EVL 52 c.2 § vaatimus liiketoimintakokonaisuudesta asettaa rajoituksia kiinteistöjen siirrolle em. yritysjärjestelyissä.
Lisäksi analysoidaan järjestelymuotojen käytännön eroavaisuuksia sekä tarkastellaan myös muuta lainsäädäntöä erityisesti kiinteistöjen siirtämisen kannalta. Omassa luvussaan käsitellään seikkoja, jotka voivat johtaa verotuksellisen jatkuvuusperiaatteen katkeamiseen tai veronkiertosäännösten soveltamiseen. Jotta osittaisjakautumista tai liiketoimintasiirtoa voidaan hyödyntää, tulee siirron kohteena olla liiketoimintakokonaisuus, toisin sanoen varojen ja velkojen kokonaisuus, joka organisatorisesti muodostaa itsenäisesti toimeentulevan taloudellisen yksikön. Oikeuskäytännössä on peräänkuulutettu erityisesti toiminnallista itsenäisyyttä ja tarkastelu on tehty ensisijaisesti siirtävän yhtiön näkökulmasta. Tästä johtuen kiinteistöjen siirtäminen on usein katsottu yksittäisten varallisuuserien siirroksi ja erityisesti yhden kiinteistön siirto ei aikaisemmin ole ollut mahdollista.
Uusimmissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa huomio on siirtynyt pikemminkin siirrettävän vuokraus- ja kiinteistöliiketoiminnan laajuuteen kuin siirrettävien kiinteistöjen lukumäärään ja myös yksittäisten kiinteistöjen siirto on hyväksytty tietyissä tilanteissa. Kiinteistövarallisuuden yhtiöittämiseen osittaisjakautumista ja liiketoimintasiirtoa hyödyntäen liittyy kuitenkin edelleen epävarmuutta ja ennakkoratkaisun hakeminen on tavanomaista. Tämän voidaan katsoa olevan ristiriidassa direktiivin tavoitteiden kanssa.