Kiinteistöverotus - lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö
Karvonen, Jarmo (2017-10-04)
Kiinteistöverotus - lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö
Karvonen, Jarmo
(04.10.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Kiinteistöillä on kasvava merkitys verotuskohteena kansainvälisen taloudellisen yhdentymisen myötä. Kiinteistöjä ei ole mahdollista siirtää maan rajojen ulkopuolelle toisin kuin kulutusta ja palveluja. Kiinteistövero keventää muuhun verotukseen kohdistuvaa painetta, ja siten osaltaan täydentää verojärjestelmää. Kiinteistöjen omistajat hyötyvät merkittävästi julkisiin palveluihin ja yhdyskuntarakenteisiin tehdyistä investoinneista, joita rahoitetaan kiinteistöverosta saatavilla varoilla. Mainitut investoinnit voivat nostaa kiinteistön arvoa ja lisätä kiinteistöstä saatavaa taloudellista hyötyä.
Kunnille kiinteistövero on tärkeä osa kuntien omia tuloja. Kuntien omia tuloja ovat erilaiset maksut, myynti- ja verotulot. Kunnilla on perustuslain (731/1999) 121 §:n takaama laaja itsehallinto, jonka keskeiseen taloudelliseen sisältöön kuuluvat verotusoikeus ja oikeus päättää omasta varainkäytöstään. Kunnat päättävät itsenäisesti kiinteistöveroprosentit omalla alueellaan eduskunnan vuosittain säätämien vaihteluvälien puitteissa. Kiinteistöveroa voidaan luonnehtia kehittyväksi veromuodoksi. Kiinteistöverosta säädetään kiinteistöverolaissa (654/1992). Kiinteistöveron kehittämisestä on käyty keskustelua. Kiinteistöveron kehittämishanke on meneillään.
utkimuksessani keskityn kiinteistöverolain soveltamisessa esiin tulleisiin tulkintaongelmiin. Tutkin erityisesti kiinteistö-käsitettä kiinteistöverolainsäädännön ja kiinteistöverotusta koskevan oikeuskäytännön näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenäni on: miten kiinteistöveroa säädellään Suomessa. Muita tutkimusteemojani ovat kiinteistöverolain kehittyminen nykymuotoonsa, kiinteistön käsite, kiinteistön arvostaminen kiinteistöverotuksessa, kiinteistöverovelvollisuus eri tilanteissa ja kiinteistövero oikeuskäytännön mukaan.
Tutkimusmetodini on lainopillinen systematisointi. Tämä tarkoittaa lähdeaineistonani olevien oikeussäännösten järjestämistä ristiriidattomaksi järjestelmäksi. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu tutkimusaiheeni kannalta keskeisistä laeista ja ohjeistuksista. Käyttämäni lähdeaineisto koostuu lain esitöistä, kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta, oikeuskäytännöstä ja verohallinnon ohjeistuksista.
Totean tutkimustuloksenani, että kiinteistö-käsitteelle ei ole yhtenevää verotuksellista käsitemääritelmää. Eri laeissa kiinteistö on määritelty eri tavoin. Eri tulkintoja on eri laeissa myös siitä, mitä kiinteistöön katsotaan kuuluvan tarpeistona ja ainesosina. Kiinteistöverolla on infrastruktuurin rakentamiskustannusten kattamisen lisäksi merkittävä asema maapolitiikan ohjaajana. Kiinteistöverolla kannustetaan tehokkaampaan maankäyttöön rakentamispaineen alaisilla seuduilla ja erityisesti Uudellamaalla.
Kunnille kiinteistövero on tärkeä osa kuntien omia tuloja. Kuntien omia tuloja ovat erilaiset maksut, myynti- ja verotulot. Kunnilla on perustuslain (731/1999) 121 §:n takaama laaja itsehallinto, jonka keskeiseen taloudelliseen sisältöön kuuluvat verotusoikeus ja oikeus päättää omasta varainkäytöstään. Kunnat päättävät itsenäisesti kiinteistöveroprosentit omalla alueellaan eduskunnan vuosittain säätämien vaihteluvälien puitteissa. Kiinteistöveroa voidaan luonnehtia kehittyväksi veromuodoksi. Kiinteistöverosta säädetään kiinteistöverolaissa (654/1992). Kiinteistöveron kehittämisestä on käyty keskustelua. Kiinteistöveron kehittämishanke on meneillään.
utkimuksessani keskityn kiinteistöverolain soveltamisessa esiin tulleisiin tulkintaongelmiin. Tutkin erityisesti kiinteistö-käsitettä kiinteistöverolainsäädännön ja kiinteistöverotusta koskevan oikeuskäytännön näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenäni on: miten kiinteistöveroa säädellään Suomessa. Muita tutkimusteemojani ovat kiinteistöverolain kehittyminen nykymuotoonsa, kiinteistön käsite, kiinteistön arvostaminen kiinteistöverotuksessa, kiinteistöverovelvollisuus eri tilanteissa ja kiinteistövero oikeuskäytännön mukaan.
Tutkimusmetodini on lainopillinen systematisointi. Tämä tarkoittaa lähdeaineistonani olevien oikeussäännösten järjestämistä ristiriidattomaksi järjestelmäksi. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu tutkimusaiheeni kannalta keskeisistä laeista ja ohjeistuksista. Käyttämäni lähdeaineisto koostuu lain esitöistä, kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta, oikeuskäytännöstä ja verohallinnon ohjeistuksista.
Totean tutkimustuloksenani, että kiinteistö-käsitteelle ei ole yhtenevää verotuksellista käsitemääritelmää. Eri laeissa kiinteistö on määritelty eri tavoin. Eri tulkintoja on eri laeissa myös siitä, mitä kiinteistöön katsotaan kuuluvan tarpeistona ja ainesosina. Kiinteistöverolla on infrastruktuurin rakentamiskustannusten kattamisen lisäksi merkittävä asema maapolitiikan ohjaajana. Kiinteistöverolla kannustetaan tehokkaampaan maankäyttöön rakentamispaineen alaisilla seuduilla ja erityisesti Uudellamaalla.