Ulos kopista! Yhteisopettajuus yläkoulussa erityisopettajien kokemana
Asplund, Liina (2017-10-11)
Ulos kopista! Yhteisopettajuus yläkoulussa erityisopettajien kokemana
Asplund, Liina
(11.10.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Erityisopetuksen ja oppilaan oppimisen tukemisen edellytetään toteutuvan yhä enemmän oppilaan lähikoulussa sekä mahdollisuuksien mukaan oman ryhmän mukana. Yhteisopettajuus nähdään yhtenä keinona lisätä oppilaiden integrointimahdollisuuksia ja askeleena kohti inklusiivisempaa koulua, jossa kaikilla oppilailla on oikeus osallisuuteen ja ryhmän jäsenyyteen. Vaikka opettajia on kannustettu toteuttamaan erilaisia yhteisopettajuuden muotoja jo vuosikymmenten ajan, se ei ole kuitenkaan menetelmänä saavuttanut suurta suosiota koulujen toimintakulttuurissa.
Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää yläkoulun laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia yhteisopettajuuden hyödyistä ja mahdollisuuksista sekä ongelmista ja haasteista. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelemalla kuutta eri puolilla Suomea toimivaa yläkoulun laaja-alaista erityisopettajaa, joilla kaikilla oli omakohtaista kokemusta yhteisopettajuuden tekemisestä yhdessä aineenopettajan kanssa. Haastatteluaineisto analysoitiin fenomenografisen aineistonanalyysin avulla.
Tutkimustuloksissa havaittiin, että erityisopettajat kokivat yhteisopettajuudella olevan useita hyötyjä mutta toisaalta myös haasteita. Molempia vaikutuksia koettiin olevan sekä oppilaille että opettajille. Oppilaalle koituvat yhteisopettajuuden hyödyt liittyivät tutkimuksen tulosten mukaan tuen saamiseen, työrauhaan, opetuksen laatuun, yhteistyöhön, itsetuntoon sekä inkluusion mahdollistumiseen. Vastaavasti oppilaalle koituvia haasteita nähtiin olevan suuren ryhmäkoon vaikutukset sekä opetusmenetelmään liittyvät vaikeudet. Opettajille koituvina yhteisopettajuuden hyötyinä haastatellut erityisopettajat näkivät paremman oppilastuntemuksen, ammattitaidon kehittymisen sekä työn kuormittavuuden vähenemisen. Menetelmän haasteiden vastaajat puolestaan kokivat liittyvän puutteellisiin resursseihin, opettajien ammattitaidon esteisiin, erilaisuuteen opettajana, tiedon puutteeseen tai johdolta saatuun riittämättömään tukeen.
Huolimatta menetelmän mahdollisuuksista ja hyödyistä haastatellut erityisopettajat kokivat yhteisopettajuuden toteuttamisessa ja etenkin opettajien keskinäisessä yhteistyössä olevan edelleen haasteita, jotka eteen tullessaan estävät yhteisopettajuuden toteuttamisen. Yhteisopettajuuden toteuttamisesta päätettäessä ensisijaista tulisi olla asian pohtiminen oppilaan näkökulmasta; ideaalitilanteessa yhteisopettajuutta tulisi toteuttaa tai jättää toteuttamatta sen mukaan, mikä oppilaan oppimisen tukemiseksi nähdään parhaiten soveltuvan. Käytännöissä kuitenkin koettiin haastateltujen erityisopettajien mukaan olevan sellaisia haasteita, jotka menivät oppilaan edun edelle.
Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää yläkoulun laaja-alaisten erityisopettajien kokemuksia yhteisopettajuuden hyödyistä ja mahdollisuuksista sekä ongelmista ja haasteista. Tutkimus toteutettiin teemahaastattelemalla kuutta eri puolilla Suomea toimivaa yläkoulun laaja-alaista erityisopettajaa, joilla kaikilla oli omakohtaista kokemusta yhteisopettajuuden tekemisestä yhdessä aineenopettajan kanssa. Haastatteluaineisto analysoitiin fenomenografisen aineistonanalyysin avulla.
Tutkimustuloksissa havaittiin, että erityisopettajat kokivat yhteisopettajuudella olevan useita hyötyjä mutta toisaalta myös haasteita. Molempia vaikutuksia koettiin olevan sekä oppilaille että opettajille. Oppilaalle koituvat yhteisopettajuuden hyödyt liittyivät tutkimuksen tulosten mukaan tuen saamiseen, työrauhaan, opetuksen laatuun, yhteistyöhön, itsetuntoon sekä inkluusion mahdollistumiseen. Vastaavasti oppilaalle koituvia haasteita nähtiin olevan suuren ryhmäkoon vaikutukset sekä opetusmenetelmään liittyvät vaikeudet. Opettajille koituvina yhteisopettajuuden hyötyinä haastatellut erityisopettajat näkivät paremman oppilastuntemuksen, ammattitaidon kehittymisen sekä työn kuormittavuuden vähenemisen. Menetelmän haasteiden vastaajat puolestaan kokivat liittyvän puutteellisiin resursseihin, opettajien ammattitaidon esteisiin, erilaisuuteen opettajana, tiedon puutteeseen tai johdolta saatuun riittämättömään tukeen.
Huolimatta menetelmän mahdollisuuksista ja hyödyistä haastatellut erityisopettajat kokivat yhteisopettajuuden toteuttamisessa ja etenkin opettajien keskinäisessä yhteistyössä olevan edelleen haasteita, jotka eteen tullessaan estävät yhteisopettajuuden toteuttamisen. Yhteisopettajuuden toteuttamisesta päätettäessä ensisijaista tulisi olla asian pohtiminen oppilaan näkökulmasta; ideaalitilanteessa yhteisopettajuutta tulisi toteuttaa tai jättää toteuttamatta sen mukaan, mikä oppilaan oppimisen tukemiseksi nähdään parhaiten soveltuvan. Käytännöissä kuitenkin koettiin haastateltujen erityisopettajien mukaan olevan sellaisia haasteita, jotka menivät oppilaan edun edelle.