Perhetekijöiden yhteys nuoren liikunta-aktiivisuuteen
Eriksson, Veera (2017-10-11)
Perhetekijöiden yhteys nuoren liikunta-aktiivisuuteen
Eriksson, Veera
(11.10.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli tutkia miten perhetekijät (2003) vaikuttavat nuorten liikuntaharrastusten aktiivisuuteen (2013) ja mitkä näistä perhetekijöistä korostuvat eniten. Tarkastelun alla oli myös miten yläkouluikäisen liikuntaharrastusten aktiivisuus oli muuttunut kymmenen vuoden ajanjakson aikana tultaessa vuodesta 2003 vuoteen 2013. Tutkimus pohjautuu Liikunnan polut elämään –tutkimushankkeen tutkimusaineistoon, joka on kerätty vuosina 2003 ja 2013. Tutkimuskohteena tässä tutkimuksessa oli lapset, jotka vuonna 2003 olivat alle kouluikäisiä, jolloin kyselyyn vastasivat lasten vanhemmat ja vuonna 2013 yläkouluikäisiä, jolloin nuoret vastasivat itse. Vastausjoukoksi muodostui 405 henkilön ryhmä. Analyysi toteutettiin SPSS-tilasto-ohjelman avulla käyttäen ristiintaulukointia, khiin-neliötestiä sekä multinomiaalista regressioanalyysiä.
Tutkimuksen mukaan liikunnanharrastuksen aktiivisuus lapsuus- ja nuoruusiän välillä ei ole niin pysyvää kuin aiemmin on esitetty. Erityisen merkittävää tämä on lapsilla, jotka eivät olleet alle kouluikäisinä juurikaan harrastaneet liikuntaa aktiivisesti, heistä yli 80 prosenttia harrasti vähintäänkin jonkin verran enemmän liikuntaa kuin lapsuusvuosinaan. Vastaavasti lapsista, jotka harrastivat liikuntaa aktiivisesti, enää noin puolet harrasti näin aktiivisesti liikuntaa kymmenen vuotta myöhemmin.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä nuorten lapsuuden perhetekijät ennakoivat sitä, kuinka runsaasti nuoret harrastivat liikuntaa. Kun tätä eri tekijöiden yhteyttä analysoitiin yksittäin ristiintaulukoinnin ja khiin-neliötestin avulla, ilmeni, että perheen liikuntaorientaatio, isän kilpaurheilutausta sekä äidin liikunta-aktiivisuus vaikuttivat selvimmin nuorten liikuntaharrastusten aktiivisuuteen. Esimerkiksi muilla sosioekonomisilla tekijöillä (esimerkiksi vanhempien koulutustasolla) taas ei näyttänyt olevan kovin merkittävää yhteyttä, vaikka näin on aikaisemmissa tutkimuksissa esitetty. Kun eri perhetekijöitä tarkasteltiin yhdessä multinomiaalisella regressioanalyysillä, samat tekijät ennustivat nuoren liikuntaharrastusten aktiivisuutta, isän kilpaurheilutausta eniten.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten liikunnan harrastusaktiivisuutta vain heidän lapsuuden perhetekijöiden suhteen, näin analyysin ulkopuolelle jäi lasten itseensä liittyvät eri tekijät, kuten heidän liikunnallisuus lapsena ja liikuntamotiivitekijät lapsuudessa ja nuoruusiässä sekä esimerkiksi heidän ystäviensä yms. vaikutus tähän. Jatkossa nämä olisikin hyvä lisätä analyysiin.
Tutkimuksen mukaan liikunnanharrastuksen aktiivisuus lapsuus- ja nuoruusiän välillä ei ole niin pysyvää kuin aiemmin on esitetty. Erityisen merkittävää tämä on lapsilla, jotka eivät olleet alle kouluikäisinä juurikaan harrastaneet liikuntaa aktiivisesti, heistä yli 80 prosenttia harrasti vähintäänkin jonkin verran enemmän liikuntaa kuin lapsuusvuosinaan. Vastaavasti lapsista, jotka harrastivat liikuntaa aktiivisesti, enää noin puolet harrasti näin aktiivisesti liikuntaa kymmenen vuotta myöhemmin.
Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitkä nuorten lapsuuden perhetekijät ennakoivat sitä, kuinka runsaasti nuoret harrastivat liikuntaa. Kun tätä eri tekijöiden yhteyttä analysoitiin yksittäin ristiintaulukoinnin ja khiin-neliötestin avulla, ilmeni, että perheen liikuntaorientaatio, isän kilpaurheilutausta sekä äidin liikunta-aktiivisuus vaikuttivat selvimmin nuorten liikuntaharrastusten aktiivisuuteen. Esimerkiksi muilla sosioekonomisilla tekijöillä (esimerkiksi vanhempien koulutustasolla) taas ei näyttänyt olevan kovin merkittävää yhteyttä, vaikka näin on aikaisemmissa tutkimuksissa esitetty. Kun eri perhetekijöitä tarkasteltiin yhdessä multinomiaalisella regressioanalyysillä, samat tekijät ennustivat nuoren liikuntaharrastusten aktiivisuutta, isän kilpaurheilutausta eniten.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten liikunnan harrastusaktiivisuutta vain heidän lapsuuden perhetekijöiden suhteen, näin analyysin ulkopuolelle jäi lasten itseensä liittyvät eri tekijät, kuten heidän liikunnallisuus lapsena ja liikuntamotiivitekijät lapsuudessa ja nuoruusiässä sekä esimerkiksi heidän ystäviensä yms. vaikutus tähän. Jatkossa nämä olisikin hyvä lisätä analyysiin.