The Role of long non-coding lincAH2-molecule in human T helper cell differentiation
Hurme, Antti (2017-10-16)
The Role of long non-coding lincAH2-molecule in human T helper cell differentiation
Hurme, Antti
(16.10.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Pitkän ei-koodaavan lincAH2-molekyylin tehtävä ihmisen auttaja-T-solujen erilaistumisessa
Ihmisen immuunijärjestelmä jaetaan luonnolliseen eli synnynnäiseen ja hankittuun eli adaptiiviseen immuniteettiin. TH17-tyypin auttaja-T-solut ovat osa hankittua immuniteettia. Ne auttavat muuta immuunijärjestelmää häätämään ja tappamaan solunulkoisia taudinaiheuttajia erittämällä tulehdusta voimistavia sytokiineja. Häiriöt TH17-solujen toiminnassa saattavat johtaa autoimmuunitautien puhkeamiseen ja käänteishyljintäreaktioihin. Erityyppisten auttaja-T-solujen erilaistuminen on monimutkainen prosessi, jota säätelevät useat tekijät. Solulinjat eivät ole terminaalisia, vaan niiden välillä ilmenee plastisuutta. Näin ollen on erittäin tärkeää ymmärtää auttaja-T-solujen eri alatyypeille spesifisiä viestinvälitysreittejä ja säätelyverkostoja, jotta autoimmuunitautien syntymekanismeja voidaan ymmärtää paremmin. Nykyiset autoimmuunitautien hoidot ovat melko epäspesifisiä ja hiljentävät koko immuunijärjestelmää, altistaen potilaita infektioille ja syöville Autoimmuunitautien syntymekanismien yksityiskohtainen ymmärtäminen auttaa kehittämään parempia diagnostisia menetelmiä ja ominaisia hoitokeinoja.
LincRNA:t ovat vastikään löydettyjä pitkäketjuisia ei-koodaavia ribonukleiinihappomolekyylejä. Niiden on osoitettu olevan tärkeitä mm. embryonaalisten kantasolujen monikykyisyyden ylläpitämiselle ja immuunijärjestelmän solujen toiminnalle. Niillä on useita vaikutusmekanismeja, joista monet liittyvät geenien ilmentymisen aktivointiin tai hiljentämiseen. Auttaja-T-solut ilmentävät lincRNAita eri tavoin erilaistumisen eri vaiheissa.
LincAH2-molekyyli ilmentyi RNA-sekvensoinnin ja laajan aineiston laskennallisen analysoinnin perusteella eri lailla ihmisen aktivoiduissa TH0-soluissa verrattuna soluihin, jotka oli suunnattu erilaistumaan TH17- sekä iTreg-soluiksi. RNA-sekvensoinnin tulokset varmistettiin kvantitatiivisella polymeraasiketjureaktiolla. Solujen fraktioinnissa lincAH2 todettiin olevan sytoplasminen. Lisäksi TGF-B kasvutekijä hiljensi lincAH2-ilmentymistä.
Tulokset osoittavat, että lincAH2-molekyyli ilmentyy eri lailla ihmisen T solujen eri alatyypeissä. Se ilmentyy voimakkaammin naiiveissa aktivoiduissa Th0-, kuin Th17- tai iTreg-linjaan erilaistetuissa soluissa. Ero solujen välillä voimistuu etenkin 72 tuntia aktivoinnin jälkeen. Molekyylin vaikutusta solujen erilaistumiseen ei voi arvioida, sillä lincAH2:n hiljentäminen LNAiden avulla ei onnistunut. Seuraavaksi tulisikin joko hiljentää tai yli-ilmentää lincAH2:a aktivoiduissa soluissa ja tarkastella sen vaikutusta T-solujen erilaistumiseen ja plastisuuteen. Tämän mekanismin ymmärtäminen loisi pohjaa uusien terapia- ja diagnostiikkamenetelmien kehittämiseksi.
Ihmisen immuunijärjestelmä jaetaan luonnolliseen eli synnynnäiseen ja hankittuun eli adaptiiviseen immuniteettiin. TH17-tyypin auttaja-T-solut ovat osa hankittua immuniteettia. Ne auttavat muuta immuunijärjestelmää häätämään ja tappamaan solunulkoisia taudinaiheuttajia erittämällä tulehdusta voimistavia sytokiineja. Häiriöt TH17-solujen toiminnassa saattavat johtaa autoimmuunitautien puhkeamiseen ja käänteishyljintäreaktioihin. Erityyppisten auttaja-T-solujen erilaistuminen on monimutkainen prosessi, jota säätelevät useat tekijät. Solulinjat eivät ole terminaalisia, vaan niiden välillä ilmenee plastisuutta. Näin ollen on erittäin tärkeää ymmärtää auttaja-T-solujen eri alatyypeille spesifisiä viestinvälitysreittejä ja säätelyverkostoja, jotta autoimmuunitautien syntymekanismeja voidaan ymmärtää paremmin. Nykyiset autoimmuunitautien hoidot ovat melko epäspesifisiä ja hiljentävät koko immuunijärjestelmää, altistaen potilaita infektioille ja syöville Autoimmuunitautien syntymekanismien yksityiskohtainen ymmärtäminen auttaa kehittämään parempia diagnostisia menetelmiä ja ominaisia hoitokeinoja.
LincRNA:t ovat vastikään löydettyjä pitkäketjuisia ei-koodaavia ribonukleiinihappomolekyylejä. Niiden on osoitettu olevan tärkeitä mm. embryonaalisten kantasolujen monikykyisyyden ylläpitämiselle ja immuunijärjestelmän solujen toiminnalle. Niillä on useita vaikutusmekanismeja, joista monet liittyvät geenien ilmentymisen aktivointiin tai hiljentämiseen. Auttaja-T-solut ilmentävät lincRNAita eri tavoin erilaistumisen eri vaiheissa.
LincAH2-molekyyli ilmentyi RNA-sekvensoinnin ja laajan aineiston laskennallisen analysoinnin perusteella eri lailla ihmisen aktivoiduissa TH0-soluissa verrattuna soluihin, jotka oli suunnattu erilaistumaan TH17- sekä iTreg-soluiksi. RNA-sekvensoinnin tulokset varmistettiin kvantitatiivisella polymeraasiketjureaktiolla. Solujen fraktioinnissa lincAH2 todettiin olevan sytoplasminen. Lisäksi TGF-B kasvutekijä hiljensi lincAH2-ilmentymistä.
Tulokset osoittavat, että lincAH2-molekyyli ilmentyy eri lailla ihmisen T solujen eri alatyypeissä. Se ilmentyy voimakkaammin naiiveissa aktivoiduissa Th0-, kuin Th17- tai iTreg-linjaan erilaistetuissa soluissa. Ero solujen välillä voimistuu etenkin 72 tuntia aktivoinnin jälkeen. Molekyylin vaikutusta solujen erilaistumiseen ei voi arvioida, sillä lincAH2:n hiljentäminen LNAiden avulla ei onnistunut. Seuraavaksi tulisikin joko hiljentää tai yli-ilmentää lincAH2:a aktivoiduissa soluissa ja tarkastella sen vaikutusta T-solujen erilaistumiseen ja plastisuuteen. Tämän mekanismin ymmärtäminen loisi pohjaa uusien terapia- ja diagnostiikkamenetelmien kehittämiseksi.