Sidosyksikköhankinnat – kriteerit, sääntely ja uuden sidosyksikkösääntelyn vaikutukset kuntaorganisaatioihin sekä markkinoihin
Aalto, Elisa (2017-10-17)
Sidosyksikköhankinnat – kriteerit, sääntely ja uuden sidosyksikkösääntelyn vaikutukset kuntaorganisaatioihin sekä markkinoihin
Aalto, Elisa
(17.10.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena ovat sidosyksikköhankinnat. Nämä niin sanotut in house -hankinnat ovat yksi merkittävä poikkeus hankintalainsäädännön kilpailuttamisvelvollisuudesta. Tut¬kielmassa tarkastellaan oikeuskäytännön avulla sidosyksikköhankintojen kriteereitä ja niiden tulkintaa. Lisäksi käydään läpi niitä muutoksia, joita uusi hankintadirektiivi sekä kansallinen hankintalaki toivat sidosyksikköhankintoja koskevaan sääntelyyn. Lo¬puksi pohditaan uuden sidosyksikkösääntelyn vaikutuksia erityisesti kilpailuneutralitee¬t¬in toteutumiseen ja kuntien toimintaan.
Tutkielman metodi on lainopillinen. Lähteinä käytetään hankintalainsäädäntöä, lain esitöitä, kotimaista sekä kansainvälistä oikeuskirjallisuutta ja artikkeleita. Sidosyksikkösään¬te¬lyn taustan vuoksi myös oikeuskäytännöllä on suuri merkitys työn sisällön rakentamisessa. Tutkielman tarkoitus on selventää sidosyksikköhankintojen tekemi¬seen liittyviä kysymyksiä. Tutkielmaa voidaan hyödyntää myös hankintayksi¬köissä ja muissa asianomaisissa, jotka ovat kiinnostuneita sidosyksikköhankintojen oikeudel¬lisesta kehyksestä.
Tutkielmassa todetaan, että määräys- ja valvontavallan sekä toiminnan kohdistumisen kriteerit ovat mittavasta oikeuskäytännöstä ja tarkentuneesta sääntelystä huolimatta edel¬leen osin tulkinnallisia. Uudistunut sidosyksikkösääntely vaikutti erityisesti toimin¬nan kohdistumisen kriteeriin. Uusi hankintalaki on hankintadirektiivin nähden huomatta¬vasti rajoittavampi tiukempien ulosmyyntirajojen takia. Tiukentuneen sääntelyn on tarkoitus ehkäistä haitallisia markkinavaikutuksia ja parantaa kilpailuneutrali¬teettia. Sidosyksikkösääntelyä koskevat muutokset aiheuttavat erityisesti kunnille vaatimuksia järjestellä toimintaansa uudelleen lain sallimien rajojen puitteissa.
Sidosyksikköhankintoja olisi perusteltua tutkia uudelleen 5–10 vuoden kuluttua, jolloin sidossuhteen kriteerit ja poikkeuksen soveltamistilanteet ovat todennäköisesti oikeuskäytän-nössä selventy¬neet entisestään. Samalla voitaisiin tarkemmin analysoida uudistuneen sidosyksikkösääntelyn onnistuneisuutta sekä vaikutuksia.
Tutkielman metodi on lainopillinen. Lähteinä käytetään hankintalainsäädäntöä, lain esitöitä, kotimaista sekä kansainvälistä oikeuskirjallisuutta ja artikkeleita. Sidosyksikkösään¬te¬lyn taustan vuoksi myös oikeuskäytännöllä on suuri merkitys työn sisällön rakentamisessa. Tutkielman tarkoitus on selventää sidosyksikköhankintojen tekemi¬seen liittyviä kysymyksiä. Tutkielmaa voidaan hyödyntää myös hankintayksi¬köissä ja muissa asianomaisissa, jotka ovat kiinnostuneita sidosyksikköhankintojen oikeudel¬lisesta kehyksestä.
Tutkielmassa todetaan, että määräys- ja valvontavallan sekä toiminnan kohdistumisen kriteerit ovat mittavasta oikeuskäytännöstä ja tarkentuneesta sääntelystä huolimatta edel¬leen osin tulkinnallisia. Uudistunut sidosyksikkösääntely vaikutti erityisesti toimin¬nan kohdistumisen kriteeriin. Uusi hankintalaki on hankintadirektiivin nähden huomatta¬vasti rajoittavampi tiukempien ulosmyyntirajojen takia. Tiukentuneen sääntelyn on tarkoitus ehkäistä haitallisia markkinavaikutuksia ja parantaa kilpailuneutrali¬teettia. Sidosyksikkösääntelyä koskevat muutokset aiheuttavat erityisesti kunnille vaatimuksia järjestellä toimintaansa uudelleen lain sallimien rajojen puitteissa.
Sidosyksikköhankintoja olisi perusteltua tutkia uudelleen 5–10 vuoden kuluttua, jolloin sidossuhteen kriteerit ja poikkeuksen soveltamistilanteet ovat todennäköisesti oikeuskäytän-nössä selventy¬neet entisestään. Samalla voitaisiin tarkemmin analysoida uudistuneen sidosyksikkösääntelyn onnistuneisuutta sekä vaikutuksia.