BEPS-hanke ja siirtohinnoitteludokumentaation muutokset Suomessa
Karumaa, Pauliina (2017-10-31)
BEPS-hanke ja siirtohinnoitteludokumentaation muutokset Suomessa
Karumaa, Pauliina
(31.10.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Kansainvälisten konserniyhtiöiden välinen siirtohinnoittelu on jo pitkään koettu yhdeksi verotuksen suurimmista haastealueista, sillä sen on nähty tarjoavan konserneille mahdollisuuksia vähentää kokonaisveronmaksuvelvoitettaan sisäisten hintojen manipuloinnin avulla. OECD ja eri maiden viranomaiset ovat muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana pyrkineet sääntelemään siirtohinnoitteluun liittyviä veroriskejä ja tuore BEPS-hanke on johtanut siirtohinnoittelun dokumentaatiota koskevan lain tarkentamiseen myös Suomessa (VML 14 a-e §). Laajentuneessa dokumentaatiovelvoitteessa nähdään runsaasti käytännön haasteita ja riskejä.
Tämä tutkielma on kvalitatiivinen haastattelututkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoituja haastatteluita. Tutkielma osoittaa, että BEPS-hanke on kasvattanut siirtohinnoitteluun ja sen dokumentointiin kohdistuvaa huomiota. Siirtohinnoittelun dokumentaation nähdään kehittyneen viime vuosina merkittävästi, mutta sen kanssa kohdataan jatkuvasti haasteita ja valmistelu on yhtiöille paikoin liian raskas ja monimutkainen prosessi. Dokumentaatiovelvoitteiden laajentuminen on johtanut siihen, että dokumentointiin käytettävää aikaa ja henkilöstöresursseja on jouduttu suunnittelemaan uudelleen. Monimutkainen BEPS-hanke on kasvattanut kansainvälisten yritysten työtaakkaa ja sen pelätään aiheuttavan entistä enemmän veroriitoja. Toisaalta nähdään, että hanke on nimenomaisesti onnistunut poistamaan tarkastukseen liittyviä riskejä, sillä esimerkiksi dokumentointi on pyritty kattavammin yhtenäistämään eri maiden välillä.
Tutkielma johtopäätöksenä voidaan esittää, että uusien siirtohinnoittelun dokumentointia koskevien ohjeistuksien ja lakimuutoksien on koettu kasvattavan alan toimijoiden siirtohinnoitteludokumentointiin käyttämää työmäärää ja uusi maakohtainen raportointi koetaan kaikista työläimmäksi muutokseksi. Voidaan myös todeta, että siirtohinnoittelu dokumentaation velvoitteiden tarkentumisen ei voida suoranaisesti nähdä johtavan siirtohinnoittelun verovalvonnan kasvuun, mutta laajentunut informaatiomäärä nostaa riskiä joutua tarkastuksen kohteeksi. Lisäksi, erityisesti eri valtioiden viranomaisten välillä jaettavan maakohtaisen raportin osalta pelätään tietovuotojen mahdollisuutta. Viimeiseksi, tutkielma osoittaa kuinka dokumentaation toivottaisiin tulevaisuudessa kehittyvän kevyempään ja käytännönläheisempään suuntaan. Koska siirtohinnoitteluun liittyy edelleen merkittäviä veroriskejä, viranomaisten on myös jatkossa kiinnitettävä erityistä huomiota siirtohinnoittelun tarkastukseen. Asianmukainen siirtohinnoitteludokumentointi nousee siis riskien hallinnan kannalta olennaiseen asemaan.
Tämä tutkielma on kvalitatiivinen haastattelututkimus, jonka aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoituja haastatteluita. Tutkielma osoittaa, että BEPS-hanke on kasvattanut siirtohinnoitteluun ja sen dokumentointiin kohdistuvaa huomiota. Siirtohinnoittelun dokumentaation nähdään kehittyneen viime vuosina merkittävästi, mutta sen kanssa kohdataan jatkuvasti haasteita ja valmistelu on yhtiöille paikoin liian raskas ja monimutkainen prosessi. Dokumentaatiovelvoitteiden laajentuminen on johtanut siihen, että dokumentointiin käytettävää aikaa ja henkilöstöresursseja on jouduttu suunnittelemaan uudelleen. Monimutkainen BEPS-hanke on kasvattanut kansainvälisten yritysten työtaakkaa ja sen pelätään aiheuttavan entistä enemmän veroriitoja. Toisaalta nähdään, että hanke on nimenomaisesti onnistunut poistamaan tarkastukseen liittyviä riskejä, sillä esimerkiksi dokumentointi on pyritty kattavammin yhtenäistämään eri maiden välillä.
Tutkielma johtopäätöksenä voidaan esittää, että uusien siirtohinnoittelun dokumentointia koskevien ohjeistuksien ja lakimuutoksien on koettu kasvattavan alan toimijoiden siirtohinnoitteludokumentointiin käyttämää työmäärää ja uusi maakohtainen raportointi koetaan kaikista työläimmäksi muutokseksi. Voidaan myös todeta, että siirtohinnoittelu dokumentaation velvoitteiden tarkentumisen ei voida suoranaisesti nähdä johtavan siirtohinnoittelun verovalvonnan kasvuun, mutta laajentunut informaatiomäärä nostaa riskiä joutua tarkastuksen kohteeksi. Lisäksi, erityisesti eri valtioiden viranomaisten välillä jaettavan maakohtaisen raportin osalta pelätään tietovuotojen mahdollisuutta. Viimeiseksi, tutkielma osoittaa kuinka dokumentaation toivottaisiin tulevaisuudessa kehittyvän kevyempään ja käytännönläheisempään suuntaan. Koska siirtohinnoitteluun liittyy edelleen merkittäviä veroriskejä, viranomaisten on myös jatkossa kiinnitettävä erityistä huomiota siirtohinnoittelun tarkastukseen. Asianmukainen siirtohinnoitteludokumentointi nousee siis riskien hallinnan kannalta olennaiseen asemaan.