Uusi Silkkitie : Tuonti- ja vientiyritysten näkemyksiä multimodaalisten rautatiekuljetusten käytöstä Kiinan ja Suomen välillä
Suilamo, Essi (2017-10-31)
Uusi Silkkitie : Tuonti- ja vientiyritysten näkemyksiä multimodaalisten rautatiekuljetusten käytöstä Kiinan ja Suomen välillä
Suilamo, Essi
(31.10.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Kiinan ja Euroopan välisissä rautatieyhteyksissä on tapahtunut viime vuosina huomattavaa kehitystä, ja rautatiekuljetusten merkitys maanosien välisenä kuljetusmuotona on selvässä kasvussa. Kehitys on ollut nopeaa etenkin Kazakstanin kautta kulkevalla Uudeksi Silkkitieksi kutsutulla reitillä. Tämän tutkielman pääkysymys on: millaisia mahdollisuuksia liittyy Uuden Silkkitien multimodaalisiin rautatiekuljetuksiin Suomessa toimivien tuonti- ja vientiyritysten näkökulmasta. Pääkysymys on jaettu neljään osaongelmaan: 1) miksi ja miten rautatiekuljetuksia käytetään tai voitaisiin käyttää, 2) millaisia ovat kuljetusmuodon ominaisuudet Uuden Silkkitien kuljetuksissa muihin kuljetusmuotoihin verrattuna, 3) millaisia ongelmia ja kehityskohteita Uuden Silkkitien kuljetuksissa nähdään ja 4) millaisena nähdään Uuden Silkkitien tulevaisuus.
Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä eri aloilla toimivasta tuonti- ja vientiyrityksestä. Aineiston keruu on toteutettu puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla. Analyysin työkaluna on käytetty aineistolähtöistä teemoittelua.
Tulosten perusteella kuljetuskustannukset ja kuljetusaika ovat usein ensisijaisia valintakriteerejä Uuden Silkkitien kuljetusten kohdalla, kun taas esimerkiksi ekologisuus ei useinkaan ole rautatiekuljetuksen valintaan vaikuttava tekijä. Rautatiekuljetuksia käytetään etenkin saatavuuden paikkaamiseen erilaisissa poikkeustilanteissa, ja ne nähdään esimerkiksi keinona lisätä tuotannon joustavuutta, voittaa projekteja tai pienentää hankintaan liittyviä maantieteellisiä ja geopoliittisia riskejä.
Uuden Silkkitien rautatiekuljetukset sijoittuvat yritysten näkemyksissä luotettavuudeltaan meri- ja lentokuljetusten väliin. Kuljetusten turvallisuudesta ja saatavuudesta on kuitenkin vaihtelevia näkemyksiä yritysten kesken. Yritysten kokemat ongelmat liittyvät usein Suomen ja Keski-Euroopan väliseen kuljetusosuuteen. Toivotut kehityskohteet liittyvät esimerkiksi purkuun ja lastaukseen matkan varrella, reititykseen Euroopassa sekä yhteistyöhön huolintayritysten kanssa.
Euraasian rautatiekuljetuksista on tullut monissa yrityksissä lyhyessä ajassa pysyvä ja kasvava kuljetusmuoto, ja niiden käyttö on omaksuttu osaksi näiden yritysten strategiaa. Rautatiekuljetuksilla on mahdollisuus kehittyä merkittäväksi kuljetusmuodoksi Euroopan ja Aasian välisessä liikenteessä, sillä meri- ja lentokuljetukset eivät yksin pysty vastaamaan liiketoiminnan lisääntyviin tarpeisiin. On kuitenkin epävarmaa, mitä tapahtuu, kun Kiina lopettaa Uuden Silkkitien rautatieyhteyden rahallisen tukemisen. Tällä hetkellä suurikaan volyymien kasvu reitillä ei vaikuttaisi mahdottomalta – mutta se, riittävätkö volyymit omavaraisuuden toteutumiseen lähivuosina, riippuu myös monista muista vaikeammin ennustettavista tekijöistä.
Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimuksen aineisto koostuu viidestä eri aloilla toimivasta tuonti- ja vientiyrityksestä. Aineiston keruu on toteutettu puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla. Analyysin työkaluna on käytetty aineistolähtöistä teemoittelua.
Tulosten perusteella kuljetuskustannukset ja kuljetusaika ovat usein ensisijaisia valintakriteerejä Uuden Silkkitien kuljetusten kohdalla, kun taas esimerkiksi ekologisuus ei useinkaan ole rautatiekuljetuksen valintaan vaikuttava tekijä. Rautatiekuljetuksia käytetään etenkin saatavuuden paikkaamiseen erilaisissa poikkeustilanteissa, ja ne nähdään esimerkiksi keinona lisätä tuotannon joustavuutta, voittaa projekteja tai pienentää hankintaan liittyviä maantieteellisiä ja geopoliittisia riskejä.
Uuden Silkkitien rautatiekuljetukset sijoittuvat yritysten näkemyksissä luotettavuudeltaan meri- ja lentokuljetusten väliin. Kuljetusten turvallisuudesta ja saatavuudesta on kuitenkin vaihtelevia näkemyksiä yritysten kesken. Yritysten kokemat ongelmat liittyvät usein Suomen ja Keski-Euroopan väliseen kuljetusosuuteen. Toivotut kehityskohteet liittyvät esimerkiksi purkuun ja lastaukseen matkan varrella, reititykseen Euroopassa sekä yhteistyöhön huolintayritysten kanssa.
Euraasian rautatiekuljetuksista on tullut monissa yrityksissä lyhyessä ajassa pysyvä ja kasvava kuljetusmuoto, ja niiden käyttö on omaksuttu osaksi näiden yritysten strategiaa. Rautatiekuljetuksilla on mahdollisuus kehittyä merkittäväksi kuljetusmuodoksi Euroopan ja Aasian välisessä liikenteessä, sillä meri- ja lentokuljetukset eivät yksin pysty vastaamaan liiketoiminnan lisääntyviin tarpeisiin. On kuitenkin epävarmaa, mitä tapahtuu, kun Kiina lopettaa Uuden Silkkitien rautatieyhteyden rahallisen tukemisen. Tällä hetkellä suurikaan volyymien kasvu reitillä ei vaikuttaisi mahdottomalta – mutta se, riittävätkö volyymit omavaraisuuden toteutumiseen lähivuosina, riippuu myös monista muista vaikeammin ennustettavista tekijöistä.