Vastuuperusteet sopimusoikeudellisessa vahingonkorvausvastuussa : vastuuperusteiden keskinäisestä asemasta ja lukumäärästä

Abstract

Tutkielma tarkastelee sopimukseen perustuvaa vahingonkorvausvastuuta ja siinä sovellettavia vastuuperusteita. Sopimusoikeudessa tunnetaan melko laaja joukko täyttymisedellytyksiltään erilaisia vastuuperusteita, joiden keskinäisestä asemasta on käyty keskustelua jo pitkään. Sopimus- ja velvoiteoikeudellisen yleislain puuttumisen ja melko läheisestikin toisiaan muistuttavien vastuuperusteiden suuren lukumäärän vuoksi sopimusvastuun syntyedellytykset vaikuttavat monimutkaisilta. Kauppalain säätämisen myötä tilanne monimutkaistui entisestään, kun laissa säädettiin kokonaan uudesta vastuuperusteesta: kontrollivastuusta.

Tutkielman tarkoituksena on pyrkiä hahmottamaan sopimusoikeudellisten vastuuperusteiden keskinäistä asemaa sekä sitä, onko vastuuperusteista erotettavissa oletusvastuuperustetta, joka tulee sovellettavaksi, ellei muuta ole säädetty. Lisäksi tarkastellaan, onko perusteltua ylläpitää näin suurta joukkoa erilaisia vastuuperusteita. Tutkielman lähestymistapa on oikeusdogmaattinen ja vastuuperusteita pyritään systematisoimaan lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta ja oikeuskäytäntöä apuna käyttäen. Koska irtaimen kauppaa koskevia säännöksiä ja periaatteita on velvoiteoikeudellisen yleislain puuttuessa perinteisesti käytetty mallina myös muulle sopimusoikeudelle, on irtaimen kauppaa säätelevän kauppalain asema muodostunut keskeiseksi niin Suomessa kuin muuallakin Pohjoismaissa. Siksi tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan erityisesti kauppalain vahingonkorvausta koskevia säännöksiä. Pohjoismaisella yhteistyöllä on ollut tärkeä merkitys irtaimen kauppaa koskevan sääntelyn alalla, joten tutkielmassa sivutaan myös aihetta koskevaa ruotsalaista keskustelua ja hyödynnetään ruotsalaista lähdeaineistoa.

Suoritetun tarkastelun perusteella havaitaan, että käytännössä sopimusoikeudelliset korvausvastuuperusteet ovat hyvin lähellä toisiaan ja niiden väliset erot ovat usein hyvinkin pienet. Kontrollivastuu vaikuttaa saavuttaneen yleisen periaatteen aseman elinkeinotoiminnassa ainakin viivästystilanteiden osalta. Vastuuperusteiden systematisoinnissa merkitykselliseksi muodostuvat erityisesti sopimusrikkomustyypit ja niiden eroavaisuudet, sopimusosapuolten keskinäinen asema sekä se, onko kyseessä yritys- vai yksityismuotoinen sopimusvelallinen. Vastuuperusteiden lukumäärän suhteen johtopäätöksenä voidaan puolestaan esittää, että usean toisiaan läheisesti muistuttavan vastuuperusteen ylläpito ei vaikuta perustellulta. Myös kauppalaissa tehty ero välittömien ja välillisten vahinkojen välillä voidaan nähdä tarpeettomana.