Tiedon haamu : Hallussapidon määritelmät ja rajat tietokoneisiin liittyvissä hallussapitorikoksissa
Suviranta, Tauri (2017-11-14)
Tiedon haamu : Hallussapidon määritelmät ja rajat tietokoneisiin liittyvissä hallussapitorikoksissa
Suviranta, Tauri
(14.11.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tarkoituksenani on tutkielmassani lähestyä lainopillisesta lähtökohdasta hallussapidon käsitteen määritelmää digitaalisissa ympäristöissä. Tietokoneen automaattisten toimien seurauksena käyttäjän tietokoneella voi olla hänen tietämättään tai ilman hänen hyväksyntäänsä erilaisia lainvastaisia tiedostoja. Keskityn tutkielmassani pääasiassa kahteen tällaisen hallussapidon ilmenemismuotoon: poistettuihin tiedostoihin ja tietokoneen selaimen välimuistiin.
Tarkoitukseni on selvittää, milloin käyttäjän ei voida katsoa syyllistyneen lainvastaisen materiaalin tahalliseen hallussapitoon, vaikka sitä on kiistämättä tallentunut koneelle. Tarkastelen myös, että missä vaiheessa tämä hallussapidon vaatimus voidaan katsoa alkavan tai täyttyvän internetistä tai sen kautta hankitun materiaalin osalta.
Toiseksi selvitän, milloin eittämättä kerran hallussapidetystä, mutta myöhemmin palautetusta tiedostosta tulee aikaisempaan hallussapitoon viittaava todiste, eikä sellaisen kohde. Tarkastelen myös minkälaisiin toimiin syytetyn on ryhdyttävä hallussapidon katkaisemiseksi, sekä milloin tällaiset poistetut tiedostot on otettu huomioon hallussapitona ja millaisin perusteluin.
Keskityn tutkielmassani sukupuolisiveellisyyttä loukkaavia, lasta esittäviä kuvia (RL 17:19) ja tietoverkkorikosvälineen hallussapitoa (RL 34:9b) koskeviin lainkohtiin. Kotimaisen lainopillisen tarkastelun lisäksi suoritan oikeusvertailua pohjoismaiseen ja angloamerikkalaiseen oikeuskäytäntöön.
Rikoslain ja sen tulkinnan on oltava systemaattista ja johdonmukaista. Johtopäätökseni on, että suomalainen lainsäätäjä on kuitenkin keskittynyt liiaksi perinteisiin hallussapidon muotoihin ja käsityksiin, mikä johtaa digitaalisissa ympäristöissä muun muassa hallussapidon, pääsyn hankkimisen ja hankkimistoimen välisten rajanvetojen hämärtymiseen. Katson myös, että tietokoneen automaattisten toimien on vaikeata nähdä kuuluvan käyttäjän tahallisuuden piiriin ilman muita (hyväksymiseen viittaavia) subjektiivisia toimia. Lainsäätäjä on ottanut kantaa poistettuihin tiedostoihin ja käyttäjän vastuuseen ainoastaan summaarisesti, eikä suomalainen oikeuskäytäntö tarjoa selkeää määritelmää hallussapidon päättymishetkelle. Johtopäätöksessäni ehdotan, että lainsäätäjä oikeussubjektien oikeusturvan takaamiseksi määrittelisi lainsäädännön tasolla hallussapidon päättymishetken.
Tarkoitukseni on selvittää, milloin käyttäjän ei voida katsoa syyllistyneen lainvastaisen materiaalin tahalliseen hallussapitoon, vaikka sitä on kiistämättä tallentunut koneelle. Tarkastelen myös, että missä vaiheessa tämä hallussapidon vaatimus voidaan katsoa alkavan tai täyttyvän internetistä tai sen kautta hankitun materiaalin osalta.
Toiseksi selvitän, milloin eittämättä kerran hallussapidetystä, mutta myöhemmin palautetusta tiedostosta tulee aikaisempaan hallussapitoon viittaava todiste, eikä sellaisen kohde. Tarkastelen myös minkälaisiin toimiin syytetyn on ryhdyttävä hallussapidon katkaisemiseksi, sekä milloin tällaiset poistetut tiedostot on otettu huomioon hallussapitona ja millaisin perusteluin.
Keskityn tutkielmassani sukupuolisiveellisyyttä loukkaavia, lasta esittäviä kuvia (RL 17:19) ja tietoverkkorikosvälineen hallussapitoa (RL 34:9b) koskeviin lainkohtiin. Kotimaisen lainopillisen tarkastelun lisäksi suoritan oikeusvertailua pohjoismaiseen ja angloamerikkalaiseen oikeuskäytäntöön.
Rikoslain ja sen tulkinnan on oltava systemaattista ja johdonmukaista. Johtopäätökseni on, että suomalainen lainsäätäjä on kuitenkin keskittynyt liiaksi perinteisiin hallussapidon muotoihin ja käsityksiin, mikä johtaa digitaalisissa ympäristöissä muun muassa hallussapidon, pääsyn hankkimisen ja hankkimistoimen välisten rajanvetojen hämärtymiseen. Katson myös, että tietokoneen automaattisten toimien on vaikeata nähdä kuuluvan käyttäjän tahallisuuden piiriin ilman muita (hyväksymiseen viittaavia) subjektiivisia toimia. Lainsäätäjä on ottanut kantaa poistettuihin tiedostoihin ja käyttäjän vastuuseen ainoastaan summaarisesti, eikä suomalainen oikeuskäytäntö tarjoa selkeää määritelmää hallussapidon päättymishetkelle. Johtopäätöksessäni ehdotan, että lainsäätäjä oikeussubjektien oikeusturvan takaamiseksi määrittelisi lainsäädännön tasolla hallussapidon päättymishetken.