Äidin raskaudenaikaisen psyykkisen oireilun yhteys lapsen pelkoreaktiivisuuteen
Luopa, Riina (2017-11-14)
Äidin raskaudenaikaisen psyykkisen oireilun yhteys lapsen pelkoreaktiivisuuteen
Luopa, Riina
(14.11.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että äidin raskaudenaikainen psyykkinen oireilu ja stressi ovat yhteydessä lapsen temperamenttipiirteisiin, erityisesti negatiiviseen emotionaalisuuteen ja pelkoreaktiivisuuteen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten äidin raskaudenaikaiset masennusoireet, ahdistusoireet ja raskauteen liittyvät ahdistusoireet olivat yhteydessä lapsen pelkoreaktiivisuuteen.
Tutkimukseen osallistui 117 äiti-vauva-paria, jotka ovat osa laajempaa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta. Äidit vastasivat raskausaikana kolme kertaa kyselyihin koskien masennus- (EPDS) ja ahdistusoireita (SCL-90) sekä kaksi kertaa koskien raskauteen liittyviä ahdistusoireita (PRAQ-R2). Äidit jaettiin kyselyistä saamiensa pisteiden perusteella raskausaikana voimakkaasti psyykkisesti oireilevien ja matalasti psyykkisesti oireilleiden ryhmiin. Näin voitiin erotella merkittävälle raskaudenaikaiselle psyykkiselle oireilulle altistuneet vauvat vain vähäiselle psyykkiselle oireilulle altistuneista vauvoista. Synnytyksen jälkeistä masennusta ja ahdistusta kartoitettiin kolme ja kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Lisäksi kerättiin tietoa äitien iästä, synnyttäjyydestä, tulotasosta sekä vauvan sukupuolesta. Vauvan ollessa kuuden kuukauden ikäinen äiti arvioi tämän temperamenttia Infant Behavior Questionnaire – Revised Short Form -kyselyllä. Lisäksi vauvan ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen tämän pelkoreaktiivisuutta arvioitiin tutkimuskäynnillä Laboratory Temperament Assessment Battery Prelocomotor -havainnointimenetelmään kuuluvan naamiotehtävän avulla.
Äidit, joilla oli voimakkaampaa raskaudenaikaista psyykkistä oireilua, arvioivat itse vauvansa pelokkaammiksi kuin ne äidit, joilla ei ollut voimakasta psyykkistä oireilua raskauden aikana. Tutkimuskäynnillä koe- ja verrokkivauvojen pelkoreaktiot eivät kuitenkaan eronneet toisistaan. Äidin raskaudenaikainen psyykkinen oireilu ei myöskään ennustanut tutkimuskäynnillä havainnoitua vauvan pelkoreaktiivisuutta kahdeksan kuukauden iässä. Ainoaksi merkitseväksi ennustajaksi nousi äidin tulotaso, sillä äidin korkeampi tulotaso ennusti vähäisempää tutkimuskäynnillä havaittua pelko-reaktiivisuutta.
Tässä tutkimuksessa otoskoko oli todennäköisesti liian pieni erottelemaan merkitsevästi raskaudenaikaisen psyykkisen oireilun vaikutusta lapsen pelkoreaktiivisuuteen, mutta samalla tulosta voidaan pitää osoituksena siitä, että lapsen emotionaaliseen kehitykseen vaikuttavat laajemmin monet muut tekijät kuin raskaudenaikainen stressialtistus.
Tutkimukseen osallistui 117 äiti-vauva-paria, jotka ovat osa laajempaa FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta. Äidit vastasivat raskausaikana kolme kertaa kyselyihin koskien masennus- (EPDS) ja ahdistusoireita (SCL-90) sekä kaksi kertaa koskien raskauteen liittyviä ahdistusoireita (PRAQ-R2). Äidit jaettiin kyselyistä saamiensa pisteiden perusteella raskausaikana voimakkaasti psyykkisesti oireilevien ja matalasti psyykkisesti oireilleiden ryhmiin. Näin voitiin erotella merkittävälle raskaudenaikaiselle psyykkiselle oireilulle altistuneet vauvat vain vähäiselle psyykkiselle oireilulle altistuneista vauvoista. Synnytyksen jälkeistä masennusta ja ahdistusta kartoitettiin kolme ja kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen. Lisäksi kerättiin tietoa äitien iästä, synnyttäjyydestä, tulotasosta sekä vauvan sukupuolesta. Vauvan ollessa kuuden kuukauden ikäinen äiti arvioi tämän temperamenttia Infant Behavior Questionnaire – Revised Short Form -kyselyllä. Lisäksi vauvan ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen tämän pelkoreaktiivisuutta arvioitiin tutkimuskäynnillä Laboratory Temperament Assessment Battery Prelocomotor -havainnointimenetelmään kuuluvan naamiotehtävän avulla.
Äidit, joilla oli voimakkaampaa raskaudenaikaista psyykkistä oireilua, arvioivat itse vauvansa pelokkaammiksi kuin ne äidit, joilla ei ollut voimakasta psyykkistä oireilua raskauden aikana. Tutkimuskäynnillä koe- ja verrokkivauvojen pelkoreaktiot eivät kuitenkaan eronneet toisistaan. Äidin raskaudenaikainen psyykkinen oireilu ei myöskään ennustanut tutkimuskäynnillä havainnoitua vauvan pelkoreaktiivisuutta kahdeksan kuukauden iässä. Ainoaksi merkitseväksi ennustajaksi nousi äidin tulotaso, sillä äidin korkeampi tulotaso ennusti vähäisempää tutkimuskäynnillä havaittua pelko-reaktiivisuutta.
Tässä tutkimuksessa otoskoko oli todennäköisesti liian pieni erottelemaan merkitsevästi raskaudenaikaisen psyykkisen oireilun vaikutusta lapsen pelkoreaktiivisuuteen, mutta samalla tulosta voidaan pitää osoituksena siitä, että lapsen emotionaaliseen kehitykseen vaikuttavat laajemmin monet muut tekijät kuin raskaudenaikainen stressialtistus.