Äidin mentalisaatiokyvyn yhteys raskaudenaikaisen kiintymyssuhteen kehitykseen sekä varhaiseen tunnesiteeseen

Abstract

Vanhemman mentalisaatiokyvyllä tarkoitetaan vanhemman kiinnostusta lapsen sisäistä maailmaa ja tarpeita kohtaan. Mentalisaatiokyvyn on ehdotettu vaikuttavan kiintymyssuhteen siirtymiseen sukupolvelta toiselle, lisäksi siihen voidaan vaikuttaa interventioiden avulla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa vanhemman mentalisaatiokyvyn merkityksestä raskauden aikana. Tutkimuksessa selvitettiin vanhemman mentalisaatiokyvyn merkitystä vanhemman raskaudenaikaisen kiintymyssuhteen kehittymiseen. Lisäksi tutkittiin, onko raskaudenaikainen mentalisaatiokyky raskaudenaikaisen kiintymyssuhteen kanssa yhteydessä äidin varhaiseen tunnesiteeseen syntyneeseen lapseen. Tämä tutkimus oli osa laajempaa Finnbrain-tutkimusta, jossa 1723 äitiä vastasi 24. ja 34. raskausviikolla raskaudenaikaista kiintymyssuhdetta mittaavaan MFAS-kyselyyn (Cranley, 1981), 34. raskausviikolla raskaudenaikaista mentalisaatiokykyä mittaavaan PRFQ-kyselyyn (Pajulo ym., 2015) sekä kolme kuukautta lapsen syntymän jälkeen vanhemman varhaista tunnesidettä kartoittavaan PBQ-kyselyyn (Brockington ym., 2001). Äidin 34. raskausviikon mentalisaatiokyky oli yhteydessä kiintymyssuhteen tasoon 24. ja 34. raskausviikolla. Raskaudenaikainen mentalisaatiokyky oli myös yhteydessä raskaudenaikaisen kiintymyssuhteen kehittymiseen 24. raskausviikolta 34. viikolle, tosin yhteyden efekti oli pieni. Äidin mentalisaatiokyky ei ollut yhteydessä äidin varhaiseen tunnesiteeseen kolme kuukautta lapsen syntymästä. 34. raskausviikon mentalisaatiokyky ja 34. raskausviikon kiintymyssuhde yhdessä valittujen taustamuuttujien kanssa selittivät varhaisen tunnesiteen vaihtelusta 8.4 %. Raskaudenaikaisen mentalisaatiokyvyn merkitys varhaiseen tunnesiteeseen ei näkynyt tässä tutkimuksessa. Tämä on vastoin aiempia tutkimustuloksia, mikä saattaa selittyä vähäisillä eroilla varhaisen tunnesiteen pistemäärissä käytetyssä aineistossa. Raskaudenaikainen kiintymyssuhde oli yhteydessä äidin varhaiseen tunnesiteeseen. Raskaudenaikainen mentalisaatiokyky voi olla merkittävä tekijä esimerkiksi vanhemman ja lapsen suhteeseen kohdistuvissa interventioissa, mutta tässä aineistossa sen merkitys jäi vähäiseksi. Mentalisaatiokyvyn merkityksestä raskausaikana äideillä, jotka eivät kuulu riskiryhmään, tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.