Valituslupajärjestelmän laajentaminen hallintoprosessissa
Nieminen, Annika (2017-11-27)
Valituslupajärjestelmän laajentaminen hallintoprosessissa
Nieminen, Annika
(27.11.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan valituslupajärjestelmän laajentamista hallintoprosessissa ja sen vaikutusta asianosaisen oikeusturvaan. Tällä hetkellä hallintoprosessissa ei ole käytössä yleistä valituslupajärjestelmää, vaan hallintolainkäyttölain mukainen pääsääntö on, että hallinto-oikeuden päätöksistä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hallintolainkäyttölain mukaan muualla laissa säädetään erikseen siitä, milloin valittamiseen korkeimpaan hallinto-oikeuteen tarvitaan valituslupa. Yhä useampi hallinnonala on kuitenkin jo siirtynyt valituslupajärjestelmän piiriin hallinnonalakohtaisten lakimuutosten myötä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, tulisiko valituslupajärjestelmää laajentaa hallintolainkäytössä entisestään ja tulisiko valituslupajärjestelmästä tehdä hallintoprosessissa jatkossa yleinen. Valituslupajärjestelmään siirtymistä tarkastellaan yleisen valituslupajärjestelmän lisäksi myös tahdonvastaista huostaanottoa koskevien hallinto-oikeuden päätösten osalta. Tahdonvastaista huostaanottoa koskevat ensimmäisen asteen päätökset tehdään hallinto-oikeuksissa, joten korkein hallinto-oikeus on niissä ainoa muutoksenhakuaste.
Yksilön oikeusturva on turvattu perus- ja ihmisoikeutena Suomen perustuslaissa ja Suomea velvoittavissa ihmisoikeussopimuksissa. Valituslupajärjestelmää on tarkasteltu tutkielmassa muun muassa Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien velvoitteiden kautta. Keskeisenä lähdeaineistona on käytetty kirjallisuuden lisäksi lain esitöitä ja perustuslakivaliokunnan lausuntoja. Tutkielman metodi on lainopillinen. Lähestymistavassa on kuitenkin myös de lege ferenda -tutkimuksen piirteitä, sillä tutkielmassa pyritään selvittämään, miten valituslupajärjestelmästä tulisi tulevaisuudessa säätää.
Hallinnollisen muutoksenhakujärjestelmän ja oikaisuvaatimusmenettelyn kehittymisen myötä yksilön oikeusturva tulee turvatuksi riittävän hyvin, vaikka valittamiseen korkeimpaan hallinto-oikeuteen tarvittaisiin jatkossa valituslupa. Oikeusturva ei kaikissa tapauksissa edellytä valitusasian tutkimista korkeimmassa hallinto-oikeudessa samassa laajuudessa kuin hallinto-oikeudessa. Valituslupajärjestelmällä on myös oikeusturvaa edistäviä vaikutuksia, sillä yleensä valituslupa lyhentää asian kokonaiskäsittelyaikaa ja nopeuttaa lainvoimaisen ratkaisun saamista. Lisäksi korkein hallinto-oikeus pystyy keskittymään oikeudellisesti vaativampien asioiden ratkaisuun, kun oikeudellisesti yksinkertaisemmat asiat eivät tule korkeimman hallinto-oikeuden täysimittaiseen käsittelyyn. Valituslupajärjestelmän laajentamisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon muutoksenhakujärjestelmä kokonaisuudessaan, jolloin arvioitavaksi tulevat myös korkeinta hallinto-oikeutta edeltävät oikeussuojakeinot. Tarvittaessa tulee edelleen olla myös mahdollisuus säätää yleisestä valituslupajärjestelmästä poikkeavasti. Valituslupajärjestelmä on mahdollista ottaa käyttöön myös tahdonvastaista huostaanottoa koskevissa asioissa, joissa valituslupajärjestelmän etuna voidaan pitää käsittelyn nopeutumista. Tällöin tulee kuitenkin varmistua siitä, että tahdonvastaista huostaanottoa koskevan päätöksen valmistelussa on käytettävissä riittävät resurssit.
Yksilön oikeusturva on turvattu perus- ja ihmisoikeutena Suomen perustuslaissa ja Suomea velvoittavissa ihmisoikeussopimuksissa. Valituslupajärjestelmää on tarkasteltu tutkielmassa muun muassa Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien velvoitteiden kautta. Keskeisenä lähdeaineistona on käytetty kirjallisuuden lisäksi lain esitöitä ja perustuslakivaliokunnan lausuntoja. Tutkielman metodi on lainopillinen. Lähestymistavassa on kuitenkin myös de lege ferenda -tutkimuksen piirteitä, sillä tutkielmassa pyritään selvittämään, miten valituslupajärjestelmästä tulisi tulevaisuudessa säätää.
Hallinnollisen muutoksenhakujärjestelmän ja oikaisuvaatimusmenettelyn kehittymisen myötä yksilön oikeusturva tulee turvatuksi riittävän hyvin, vaikka valittamiseen korkeimpaan hallinto-oikeuteen tarvittaisiin jatkossa valituslupa. Oikeusturva ei kaikissa tapauksissa edellytä valitusasian tutkimista korkeimmassa hallinto-oikeudessa samassa laajuudessa kuin hallinto-oikeudessa. Valituslupajärjestelmällä on myös oikeusturvaa edistäviä vaikutuksia, sillä yleensä valituslupa lyhentää asian kokonaiskäsittelyaikaa ja nopeuttaa lainvoimaisen ratkaisun saamista. Lisäksi korkein hallinto-oikeus pystyy keskittymään oikeudellisesti vaativampien asioiden ratkaisuun, kun oikeudellisesti yksinkertaisemmat asiat eivät tule korkeimman hallinto-oikeuden täysimittaiseen käsittelyyn. Valituslupajärjestelmän laajentamisessa tulee kuitenkin ottaa huomioon muutoksenhakujärjestelmä kokonaisuudessaan, jolloin arvioitavaksi tulevat myös korkeinta hallinto-oikeutta edeltävät oikeussuojakeinot. Tarvittaessa tulee edelleen olla myös mahdollisuus säätää yleisestä valituslupajärjestelmästä poikkeavasti. Valituslupajärjestelmä on mahdollista ottaa käyttöön myös tahdonvastaista huostaanottoa koskevissa asioissa, joissa valituslupajärjestelmän etuna voidaan pitää käsittelyn nopeutumista. Tällöin tulee kuitenkin varmistua siitä, että tahdonvastaista huostaanottoa koskevan päätöksen valmistelussa on käytettävissä riittävät resurssit.